Rahaa liiveihin

Käsilaukku houkuttelee varkaita puoleensa. On keksittävä muita keinoja kuljettaa valuutta ja luottokortti. Ostin kätevän ranteesen pujotettavan joustavan nauhan, jonka sisällä on kukkaro. Kyllä kelpaa tanssia ja urheilla ilman mukana raahattavaa laukkua. Olen kuullut naisesta, joka poisti rintaliivien irtotoppaukset ja laittoi matkakassan tilalle. Rintavarustus latistui matkan edetessä. Juoksin aikoinaan puolimaratonin, juoksutrikoissa ei ollut taskuja, joten laitoin rahan rintaliiveihin. Menimme juoksun jälkeen uimahalliin, saunaan mennessä eräs nainen huomautti minulle tissiin liimautuneesta 20 markan setelistä.

Työtapaturma

Ostin työmatkalla mansikkaviineripitkon. Nousin rivakasti aamukahvipöydästä ja venäytin selkäni. Otin tulehduskipulääkettä, yliannoksella tietysti, mutta selkä on edelleen kipeä. Olen luullut olevani yli-ihminen, johon eivät tällaiset banaalit vaivat tule. Oletin, että minuun iskevät vain vaikeat sairaudet, jotka vievät sitten suoraan hautaan. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.

Muisti

Miksi ihmisen päässä on kaikkea turhaa ja monet tärkeä asiat eivät pysy siellä vaikka minkä tekisi. Minä muistan matematiikan lauseen: jos suljetulla joukolla on peite niin sillä on myös alipeite. Mitä minä tuolla tiedolla teen? Entäs lapsuudessa kuultu mainoslause: teepä pyykistä puhtahin askeleistasi iloisin...kiitos Tend automaticin (jätin osan pois teidän säästämiseksenne). Kun vedän viimeisiä hengenvetojani muistan vielä harmikseni kammottavan biisin sanat: on vielä kesää jäljellä...Mutta kun pitäisi muistaa joku vieraan kielen sana, jota on paukutettu päähän niin ei se p-kele tule sieltä ulos. Kadehdin ihmisiä, jotka muistavat tieteellisten artikkelien kirjoittajat, menetelmät ja tulokset ulkoa. Aloitin opiskelut jo -70 luvulla enkä vieläkään muista vaikkapa ranteiden luiden nimiä. Olen yrittänyt opetella niitä muutamaan otteeseen. No onko noilla niin väliä. Elokuvien katselu on piinaa, kun pitää muistella näyttelijöiden nimiä, heidän aiempia roolejaan, tutun kuuloisten musiikkikappaleiden esittäjiä ja nimiä ja niin edelleen.

Israel, Italia ja Suomi

Kävin elämäni kalleimmalla salsatunnilla: 25 e. En oppinut mitään, mutta oli hauskaa katsoa opettajan showta, vihjailevaa elehdintää, flirttailua kaikkien naisten kanssa, varsinkin eturivin kauneimpien ja nuorimpien. Kiitos komea notkealanteinen Israel! Eilen katsoin elokuvaa, jonka naispääosan roolinimi oli Italy. Muistan lapsuudesta rasittavan puheliaan remonttimiehen, jonka etunimi oli Suomi.

Nainen ilman omaa tahtoa

Olen täysin tahdoton ihminen. Kun joku pyytää minua jonnekin sanon aina kyllä. Jos sanoisin ei, olisi sellainen vaara, ettei minusta tykättäisi. Kuka sitäpaitsi pyytää enää toista kertaa. Tämän taipumuksen seurauksena kalenterini on niin täynnä, että en ehdi pyykkiä pestä vaan täytyy ostaa aina uudet vaatteet. Ostin jo toisen pyykkikorin kun yhteen eivät likaiset vaatteet enää mahtuneet. Joudun pian ostamaan kolmannen.

Olen ateisti kun keskustelen ateistin kanssa ja uskovaisuuteen kallellaan uskovaisen kanssa, ainakin sellaisen kivan. Olen tavannut ihania ortodokseja ja yritin ihan tosissani tulla ortodoksiksi, huonolla menestyksellä. Se kumartelu ja seisominen kävi selän päälle.

Pidän vihreistä. Ovat monesti viehättävää älykästä joukkoa. Mainostan autottomuuttani, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että olen surkea kuski ja haluan käyttää autorahat turhuuteen. Saan monta vihreyspistettä. Juoksen kuitenkin shoppailemassa vaikka kaapit roinaa pursuilevat sekä lentelen Atlannin yli edestakaisin.

On minulla omiakin mielipiteitä, mutta en kerro niitä teille, jos vaikka olette eri mieltä ja lopetatte tämän blogin tilaamisen.

Burn out

Kärsin burn outista: ensin oli ne viheliäiset Suomi POP festivaalit, sitten delfinaario, nyt on salsafestivaalit (tänään 4 salsa tuntia, sama toistuu tiistaina ja keskiviikkona), torstaina menen Pyynikille kesäteatteriin, perjantaina ja lauantaina on salsabändejä klubilla ja sunnuntaina Kuuban reaggeaton bändi nro 1(liput kuuluvat tanssikurssin hintaan, ranteessani killuu violetti ranneke). Ensi viikoksi on tiketit musiikkiteatteri Palatsin esitykseen Piukat paikat ja sitten alkaakin Tampereen teatterikesä. Yksi kaveri pyysi Kuopioon ja vakuutti, ettei mitään kulttuuria ole tarjolla. Harkitsen tarjousta vakavasti. Tähän ähkyyn on kaksi hoitomahdollisuutta: ryyppääminen (ei suositeltavaa) tai sohva ja tuhti annos kesäuusintoja (hääohjelmia, ohjelmia, joissa 20 nuorta naista tappelee yhdestä miehestä, huippumalli haussa, kaikki versiot aiheesta kelpaavat). Hoitotulokset ovat kohtalaiset, mutta hoito on pitkä ja raskas.

Eläin- ja ihmiskulttuuria

Minua on petetty, kyseessä ei ollut rockfestivaali vaan Suomi POP festivaali. Lahkeet eivät kuraantuneet, tilaisuus pidettiin asfalttialustalla. Minulla oli varmuuden vuoksi kaprihousut. Kesto sopi meille reppanoille viisikymppisille, soitto loppui klo 22.

Koin eilen huikean kulttuurielämyksen. Kävin delfinaariossa. Esitys oli hieno. Olen vieläkin hämmästynyt. Tippa tuli tälle kyynikolle silmään. En olisi uskonut vetisteleväni moisessa kulttuuririennossa. Eläinsuojelulliset seikat tulivat tietysti myös mieleen. Pakko delfiinien on hommasta tykätä tai ainakin silakoista. Näin on itselleen vakuuteltava. Delfiineiltä kun ei voi kysyä.

Festivaalitunnelmissa

Olen töissä ja lähtökuopissa. Matkustan kolmen junalla Jyväskylään rockfestivaaleille. Siellä esiintty Paula Koivuniemi ja muut nuorison suosikit. Mitenkäs sinne festivaalialueelle saikaan kuljetettua salaa sitä kaljaa. Huomenna tulen sitten väsyneenä ja housunlahkeet kurassa kotiin.

Se ainoa oikea

Kävin katsomassa pienen sympaattisen elokuvan: Lars ja se ainoa oikea. Idea tuntui höhlältä, mies joka tilaa oikean kokoisen naisnuken ja käyttäytyy kuin olisi kyse elävästä ihmisestä. Mielenkiintoisinta oli seurata pikkukaupungin asukkaiden ja sukulaisten reaktioita kun mies tälläsi "tyttöystävän" pyörätuoliin ja vei katsomaan itselleen tärkeitä paikkoja. Tosielämässä mies suljettaisiin laitokseen ja lääkittäissiin niin, että moiset kotkotukset jäisivät. Onneksi elokuvissa voi käydä toisin.

Festarit ja muuta kärttyisen naisen voivottelua

Mihin käytimmekään aiemmin sen ajan, joka menee Facebookissa kun hyödynnämme sovellutusta: mikä kissa/koira/kukka olet? tai mikä on jännittävin paikka, jossa olet rakastellut? tai mikä Muumien/Tuntemattoman sotilaan/Aku Ankan henkilö olet? Mikäköhän muuten saa minut kuvittelemaan, että jotakuta kiinnostaa, että olen käynyt ostoksilla.

Olimme eilen syömässä Koskipuistossa sijaitsevassa remontoidussa Rossossa. Kaupunki oli täynnä festarikansaa tai muuten vain ihmisiä, jotka ajattelevat, että festarit ovat oiva tilaisuus humaltua. Eihän festarilippuja välttättä tarvitse ostaa, voi senkin rahan käyttää alkoholiin. Ravintolan ikkunasta sai seurata humalaisten parveilua, kaatuilua ja kuseskelua aivan ikkunan alle. Ravintolassa nainen talutti toista vessaan, luulin, että kyse on poloisesta näkövammaisesta, kunnes huomasin, ettei nainen osannut yksin kulkea vahvan humalatilan vuoksi. Päätin heti ryhtyä absolutistiksi.

Eräs kollega kertoi, kuinka kardiologikongressissa New Orleansissa eräs suomalainen meni kuselle porttikongiin. Poliisit veivät hänet siitä hyvästä putkaan. Hänen vapauttamisekseen tarvittiin oikein asianajaja.

Aamuyöstä heräsin klassikko yhteislauluesitykseen "Päivänsäde ja menninkäinen", perinteiseen tapaan epävireisesti esitettynä. Huomatkaa, että tämä on katkeroituneen takapäivystäjän tekstiä. Tänään on onneksi jo vapaata.

Silikoni

Leivoin taas kakun. Siitä tulee tapa. Kiitos silikonivuoalle tai sen antajille, jotka saattavat lukea tämän. Inhosin vuoan voitelua ja varsinkin korppujauhotusta. Vieläkin pelkään liivatelehtiä, tytär kyllä sanoo, ettei tarvitse pelätä.

Huijaus

Suunnitelin eilen aamulla illan aktivitetteja. Päätin nauttia kulttuurista ja sivistää itseäni katsomalla elokuvateatteri Niagarassa elokuvaklassikon Seitsämän samuraita. Kaikki näytti hyvältä. Pääsin ajoissa töistä, kaikki edellytykset onnistuneelle kulttuuri-illalle oli olemassa. Ruoan jälkeen heittäydyin hetkeksi sohvalle. Heräsin samaan aikaan kuin elokuva olisi alkanut. Toisaalta liikunta tekisi hyvää. Reipas lenkki aurinkoisessa säässä oli mielessäni. Vaivalloista pukea lenkkivaatteet päälle. Päätin tehdä vain reippaan kävelyn. Reippailin korttelin päähän Hämeenpuistoon, ostin jäätelötötterön ja istahdin penkille. Siinä sitten nuoleskelin jäätelöäni. Viereisellä penkillä nukkuin alkoholin suurkuluttaja. Katselin ohikulkevia ihmisiä ja terassin kaljanjuojia. Syötyäni jäätelön kävelin kotiin. Olin onnistuneesti huijannut itseäni.

Kätilöt

Katsoin pari minuuttia Kätilöt ohjelmaa. Vesi alkoi refleksinomaisesti valua silmistäni. Timo vei minut aikoinaan synnyttämään rupisella Tippa-Rellulla. Minut siirrettiin synnytyssalilta osastolle, koska vaikutti siltä, ettei synnytys edistynyt. Osatolla sitten itkeskelin yksin. Sattui niin kamalasti, yritin seistä suihkussa, se lievitti hiukan kipua. Kävin anelemassa hoitajilta apua, sanoivat, että täällä supistukset unohdetaan. He kyllästyivät lopulta jankutukseeni ja kutsuivat lääkärin, joka oli tietysti tuttu mieslääkäri, joka oli juuri aloittanut homman harjoittelun. Minut siirrettiin takaisin synnytyssaliin ja tytär syntyi pian. Olin suunnattoman onnellinen. Kurssikaverit juhlivat tapahtumaa ja kävivät osastolla seuraavana aamuna krapulaisina minua katsomassa. Lapsen isä haisi kamalalta. Kun poika sitten pari vuotta myöhemmin syntyi, olin viisaampi ja sinnittelin kotona viime tippaan saakka. Katsoimme videolta Hohtoa, kauhuelokuva sai lisämaustetta supistuksista. Kun vihdoin astuimme synnytyshuoneeseen Timo istahti keinutuoliin ja alkoi lukea Suomen Kuvalehteä. Ei lukenut pitkään.

Englanti Suomen viralliseksi kieleksi

Olimme Helsingissä yötä hienohkossa hotellissa. Kesäviikonloput ovat edullisia. Hotellihuoneessa kaikki informaatio oli englanniksi. Aamiaisella tarjoilija puhui englantia. Suomessa ei tule enää toimeen suomen kielellä. Eikö olisi järkevintä vaihtaa kotimaamme virallinen kieli englanniksi. Käännöksiä ei enää tarvittaisi ja englantia puhuvien turistien olisi leppoisaa matkailla karussa ja kauniissa maassamme. Ulotetaan tämä muutos koko EU:n alueelle. Eurot ja suorat kurkut olisivat vain alkua tällä laajemman yhtenäisyyden tiellä.

Elämä on täynnä vääriä valintoja, mutta on pakko silti valita

Teen lähtöä junaan. Olen menossa ystävän 50-vuotis päiville Helsingin seudulle. Tänään olisi ollut myös toisen ystävän synttärit Jyväskylässä, valitsen tilaisuuden, johon tuli kutsu ensimmäiseksi. Elämä on täynnä vääriä valintoja, mutta on pakko silti valita (Tuo äskeinen ei ollut kenenkään suuren ajattelijan aforismi vaan minun äsken kirjoittamani, kuten arvasittekin).Etsin jotain henkevää kirjoitettavaa korttiin. Minulla on yksi ainoa aforismikirja, sen on kirjoittanut Torsti Lehtinen, jonka fani muuten olen. Olen ollut nimittäin luovan kirjoittamisen kurssilla, jossa hän oli opettajana. Tässä muutama aforismi:

Ihminen tekee virheet, virheet tekevät ihmisen.

Vain niille kannattaa selittää, joille ei tarvitse.

Ei meistä ole aikuisikisi. On valittava, minkä lapsiksi rupeamme.

Elämä on lyhyt:emme ehdi tehdä kaikkia niitä virheitä, jotka haluaisimme.

Keksikää itse lisää.

Kaupunkiluonto

Kaupunki luo loistavat olosuhteet luonnon tarkkailuun. Kiinnostavin tarkkailun kohde ovat nisäkkäät. Tarkkailun kohteen voi bongata vaikkapa Pub Lordin edestä. Muistuttaa vähän veikeää menninkäistä. Aamuisin on hiljainen, mutta illalla pitää örisevää ääntä. Nuoremmat urospuoliset lajitoverit merkkaavat yöllä innokkaasti reviiriään.

Kaupunkilintu on helpommin tarkkailtava kuin sukulainen lintujärvellä. Kaupunkilintu tekee reippaasti tuttavuutta, riistää hillomunkin lautaseltasi, rohkeimmat vievät ravintonsa suoraan käsistäsi. Linnut liikkuvat usein suurissa metelöivissä parvissa.

Kaupungissa riittää paljon muutakin tarkkailtavaa. Kiikareita, kumisaappaita tai muita erävermeitä ei tarvita. Pitkospuiden sijaan saa liikkua asfaltilla. Suosittelen.

Väliaikainen helle

Yöllä pyörin sängyssä ja minulla on kuuma. Asunnossani on ihanan viileää kun laittaa keittiön ja makuuhuoneen ikkunat auki. Huono puoli ovat kirkuvat luontoelävät, joita kai linnuiksi kutsutaan, tarkempaan lajimääritykseen en kykene ja toiset, joita kutsutaan kapakasta palaaviksi juhlijoiksi. Jälkimmäiset puhuvat jostain syystä kovalla äänellä ja haistattelevat toisilleen. Ratkaisin ongelman ostamalla korvatulpat. Huono puoli on se, että pelkään, etten aamulla herää kännykän herätysääneen. Aamuyöstä kaivelin muovitulpat korvistani ja heitin lattialle. Aamulla löysin niistä vain toisen. Kohta kylmenee. Kävin Australiassa ja ihmettelin joka aamu hienoa ilmaa. Tuttavani totesi kyllästyneesti, että ilma on joka päivä samanlainen.