Sivarin virkistysrahasto

Sivarimme kulkee mustassa hevaripaidassa. Ajoittain työtehtäviä on vaikea saada perille kuulokkeista kuuluvan hevin takia. Ihana sivarimme leipoo meille kakkuja. Kahvihuoneeseen on tuotu säästöpossu, jonka yläpuolella lukee "sivarin virkistysrahasto". Possu tuntuu mukavan painavalta. Istumme kahvipöydässä ja sivari nousee ylös lähteäkseen ja sanoo mennessään "tiedän miten tää juttu päättyy: miehet on sikoja". Tämä on jo kolmas sivari, jolta olemme kitkeneet kaikki romanttiset haihatukset koskien parisuhteita.

Retroa

Keskustelimme kirjoittajakoulutuksessa retrosanoista. Monikset, puhuuko kukaan enää moniksista. Silloin käytettiin sidevyötä, johon kiinitettiin Perfecta side. Päällinen oli sellaista harsoa, sisällä oli vanua. Systeemi ei pitänyt koskaan. Kaikki alusvaatteet ja osa päällysvaatteistakin oli täynnä rusehtavia tahroja, eivät lähteneet pois missään pesussa.

Strömsö

Rankka kirjoituskoulutus. Nukuin yön huonosti. Kirjoitusharjoituksissa kaikki ovat niin nopeita ja kirjoittavat hyvin. Tunnen huonommuutta. Aion paeta Strömsöhön.

"Kirjailijat"

Ensimmäinen 4 tuntia Viita-akatemiassa. Meitä oli 13. Suurin osa on kirjallisuuden opiskelijoita. Mukana olimme me kaksi pakollista keski-ikäistä naista. Opettaja oli huumorintajuinen. Huoneessa on hyllyllinen entisten oppilaiden kirjoittamia romaaneja. Kirjallisuudenopiskelijat kävivät tupakalla. Keitimme kahvia, ostin maitoa lähikaupasta. Aloin touhuta kuin joku äiti-ihminen. Jospa sillä lunastaisin paikkani. Muut olivat kirjoittaneet päiväkodista lähtien. Suurin osa runoja. Minulle tuli tuskanhiki, jospa minunkin oletetaan niitä kirjoittavan. Ei kuulemma onneksi tarvitse jos en halua. Huomenna jatkamme harjoituksia vielä 4 tunnin ajan. On jotenkin positiivisella tavalla levoton olo.

Graaveja esimerkkejä naisen keski-ikäistymisestä

En lähtenyt eilen työpaikan pippaloihin. Ostin susia ja söin sitä yksin kotona. Ompelin ryijyä. Ryijy on seinävaate, jolla seiniä koristeltiin ammoisina aikoina.

Koen kotityöt medititiivisena nautinnollisena toimintana. Siivosin aamulla keittiön ja vessan. Olen ostanut pinkit siivoushanskat.

Pesin pyykkiä, heti kun kehtasin laittaa koneen päälle.

Kuuntelin kirjallisuusohjelmaa Ylen ykköseltä.

Kävin lenkillä Pyynikillä. Nautin näköalatornin kahvilassa munkkikahvit.

Olen ehtinyt tehdä kaiken edellä mainitun ennen puolta päivää.

Onnellisuustesti

Tein elämäpelissä onnellisuustestin. Olen onnellisempi kuin luulin.

Luin Jörn Donnerin haastattelun, jossa Donneria pyydettiin antamaan elämänohje, jota hän ei ole itse noudattanut. Jos minulta kysyttäisiin samaa:

Ajattele ihmisistä aina hyvää.
Älä sotkeudu naimisissa oleviin miehiin.
Poista aina ripsiväri ennen nukkumaan menoa.

Junassa

Vihdoin ymmärrän MP3-soittimen tarkoituksen, se ei ole musiikin kuuntelu vaan muun puhesaasteen esto.

Junassa istuu kuusikymppinen pyöreähkö nainen. Mukanaan hänellä on kaksi vedettävää matkalaukkua: isompi ja pienempi. Pian käy ilmi, että hän on menossa Lahteen, vaihtaa junaa Tikkurilassa (luojan kiitos). Äänen volyymi on selvästi yli suositusten

-tämä pätkii, olen junassa
-miten olet jaksellut
-juu sokeri on koholla
-syön silti makeaa, en vaaleaa pullaa
-rasvat on yhtä tärkeitä
-kolesteroli on taivaissa
-mene hyvä ihminen silmälääkäriin!!
-sokeus on kamala juttu
-sitä on suvussa
-aina on kuuma, talvipakkasellakin
-nivelet on tohjona
-voi kun on yleistä se nivelrikko
-minulla särkee joka paikkaa
-se hyvä lääkäri
-aina käyn sillä

Tässä vaiheessa kaivoin MP3-soittimen. Piti volyymi säätää yli kipurajan. Toisilla menee näkö meillä toisilla kuulo.

Saariselkää kännykkäkameralla

En ole pistänyt kiuruvetistä nenääni (Eräs ystäväni kutsui minua ja kiuruvedeltä kotoisin olevaa vaimoaan nimellä kiuruvetiset nenät, no yksi kurssikaveri sanoo minua aina säihkysääreksi, ei hänellä ole huono näkö, hän on nimittäin silmälääkäri) aurinkoiseen tamperelaisilmaan vaan tehnyt esitelmää, katsonut Frasieria, pakannut, surffannut netissä ja pessyt pyykkiä. Tässä todistuskappale siitä, että olen patikoinut Saariselällä, tosin hyvinvarustellusta kelokämpästä käsin ja turistikartan avulla valmiita kulkureittejä myöten ilman kompassia. Olen tehnyt sitä ihan oikeastikin joskus, rinkka selässä. Eräs henkilö sanoi, että en näytä ihmiseltä, joka niin tekisi. Tässä on jonkinlaista todistusaineistoa. Eikö ole söpöt popot.

Elokuvissa

Kävin katsomassa elokuvan "Taking Woodstock". Elokuva ei oikeastaan kerro rock-festivaaleista vaan sen liepeillä olevasta nuhruisesta motellista ja sen omistajista. Perheeseen kuuluu kammottava nalkuttava, ahne, pihi ja kova äiti, hiljainen isä ja taidemaalaripoika, joka on homoseksuaali. Kaipa kyse oli nuoren miehen irrottautumisesta vanhemmistaan, festivaalit toimivat vain jonkinlaisena taustana. Kummallinen elokuva.

Ei!

Lähden huomenna Jyväskylään ja keskiviikkona Hesaan. Torstaina on esitelmä, joka on vielä tekemättä. Jouduin siirtämään kampaajaa noiden matkojen takia. Yritin sopia uutta aikaa, eikä se meinannut mahtua mihinkään. Tuli ahdistava olo. Tähän asti, kun minulta on pyydetty jotain, olen aina sanonut, no ehkä, mahdollisesti, saattaisin ehtiä... Tämä tietysti tulkitaan myönteiseksi vataukseksi. Minun on vaikea kieltäytyä. Muut fiksummat ovat sen tehneet. Tästä lähtien sanon kaikkeen heti jyrkästi ei. Ei, ei ja ei!

Paskareissu

Vajoan niin alas, että julkaisen tässä facebookin muistiinpanot:


1. Paskin bändi?
Sellainen leipääntynyt humppabändi. Lukee Ilta-Sanomia samalla kun soittaa.

2. Ällöin biisi?
Vielä on kesää jäljellä...

3. Yrjöttävin ruoka?
Sipatti. Tarjottiin savolaisessa koulussa joskus muinoin. Valkokastiketta, jossa on läskinpaloja.

4. Kamalin juoma?
Juoma nimeltä Kultalonkero. Väri ja maku ovat kyllä tuotteessa linjassa.

5. Alkoholijuoma, joka jättää pahimman jälkifiiliksen?
Väkevä Cordita viini, salaa ja lämpimänä nautittu.

6. Huonoin elokuva?
Pretty Woman. En tiedä miksi. Minun aivoistani puuttuu joku palikka.

7. Paskin suosittu tv-sarja?
Big Brother

8. Rumin väri?
70-luvun värit, niin rumia, että ovat söpöjä.

9. Ärsyttävin tunnettu henkilö?
Matti Vanhanen. Joudunkohan nyt vankilaan no sanotaan vaikka Lahnanen.

10. Törkein vaatekappale?
Salihousut.

11. Vittumaisin duunipaikka?
Työ kuin työ kun on liian kiire ja tulee jonkinlainen riitämättömyyden tunne.

12. Inhottavin elukka?
Rotta

13. Mulkuin kouluaine sillon aikoinaan?
Kansalaistaito. Muistelen, että silloin esihistoriallisella ajalla oli sellainen oppiaine.

14. Rumin rakennus?
Ehkäpä jotkut vaikkapa Tallinnan lähiön talot.

15. Turhin esine?
Shamppanjavispilä. Tai en ymmärrä sen tarkoitusta ja juon harvoin kyseistä juomaa.

16. Ärsyttävimmät luonteenpiirteet ihmisessä?
Jatkuva puhuminen ilman taukoja, taidan itsekin kyllä syyllistyä.

Lennä uneksi

Kotona ollaan taas vaikka olin totuttuun tapaan varma, että lentokone tippuu mennen tullen. Kuuntelin eilen kylpylähotellissa Tapani Kansaa ja jostain käsittämättömästä syystä hän oli ihana. Seisoin lavan reunalla miestä tapittamassa ja olin tyytyväinen katseesta ja hymystä. Näin alas on vajottu.

Meidän neljän naisen porukassa oli siis yllätyksekseni psykoanalyytikko. Aaamukahvipöydässä keskustelimme unista. Minä raukka en viikkoon saanut tiristettyä yhtään unta, kunnes viime yönä näin unen, jossa minulla oli kaksosvauvat. Jostain syystä imetin sitä parempikuntoista ja tuhdimpaa toisen heiveröisemmän parkuessa vieressä. En kaipaa selityksiä unelle, eikä kukaan uskaltanut sellaista tarjota.

Husky Bar

Käväisimme Husky baarissa oluella. Karaokessa lauloi elämää nähneen oloinen nainen "Nauravaa kulkuria". Istuimme auringon paisteessa porontaljojen päällä. Pääsimme selville päivän pääuutisista: Ilta-Sanomissa Vesku Loiri kommentoi elämäänsä suurena rakastajana. Päivän matka jäi kymmeneen kilometriin.

Unien tulkintaa

Kävimme toissa iltana Tunturihotellilla. Siellä oli solistina vaalea nainen, joka on ollut kuulemma tangokuningatar.Yleisön keski-ikä oli tavattoman korkea verrattuna ravintola-asiakkaisiin noin yleensä. Baariin oli tuppautunut huomattava määrä tanssihaluisia naisia. Pääsin tanssimaan kolmesti. Tanssiminen tungoksessa oli hankalaa. Lähdimme nukkumaan ajoissa, jotenkin päivän liikuntasuoritukset väsyttävät.

Eilen patikoimme taas yli 20 km. Satoi vain hiukkasen. Tänä aamuna aamiaispöydässä kerroimme kummallisia uniamme. Ilmeni, että yksi joukostamme on psykoanalyytikko.

Huipulla tuulee

Kävimme Kiilopään huipulla, kokemukseen voi parhaiten eläytyä näin: nouset liukasta mäkeä ylös ja samalla joku kastelee sinua painepesurilla.

Lappalaiset riitit

Patikoin yksin 22 km. Otti tosi koville, minulla ei ollut mukana tarpeeksi eväitä. Kävely on ihanan rauhoittavaa kun ei mieti määränpäätä tai kohta tulevaa taukopaikkaa. Kun niitä alkaa ajatella se muuttuu sietämättömäksi. Kaikki energia menee odottamiseen. Muuten homma on silkkaa filosofiaa.

Eläkeläiset ovat huoletonta porukkaa. Kuukkelilammella oli heitä monta bussilastillista. He söivät lettuja, kuuntelivat Lintu-Antin jorinoita ja lauloivat maakuntalauluja. Kaikki tämä tapahtui kahvin voimalla.

Olen tällä reissulla oppinut tiibetiläiset riitit. Ne ovat viiden liikkeen sarja, joilla pitäisi olla vanhenemista estävä vaikutus. Miksi en tiennyt tätä jo 40-vuotiaana.

Rykimäsukka ja muita ruskailmiöitä

Neljäs päivä Saariselällä. Vettä on satanut lähes taukoamatta. Eilen patikoimme vesisateessa n.15 km. Repussa olleesta nenäliinasta sai vääntää vettä. Kävelimme kilometrin verran väärään suuntaan ja kaikki olivat äkäisiä. Miten voi neljä aikuista lukea viittaa väärin. Käväisimme kurkistamassa monotanssit ja viivyimme siellä viitisen minuuttia. Kukaan ei hakenut tanssimaan, mikä oli varsin ymmärrettävää. Vaellusasu oli likomärkä ja tukka littanassa. Monotanssinimitys on tällä hetkellä harhaanjohtava, kenelläkään ei ollut monoja. Täällä myydään kortsuja nimellä rykimäsukka. Muut lähtivät tänään bussilla Jäämeren retkelle, aion lähteä yksin patikoimaan, eli jos minusta ei mitään kuulu niin se ikkunalla oleva pronssipatsas on tadelainaamosta eikä sitä ole kokonaan maksettu. Viekään sinne takaisin.

Olen tänään onnellinen

Pääsin kolmivuotiseen kirjoittajakouluun Viita-akatemiaan. Olen niin onneliinen. Huomenna alan taas valittaa, että vahingossa minut ottivat, enkä osaa mitään. Tänään kuitenkin nautin valinnasta ja siitä, että sanottiin, että taso oli hyvä, mutta kärki erottui selvästi. Jippii!

Lapissa

Ensimmäinen kokonainen päivä Saariselällä. Lentokoneessa istui vieressäni matkailuyrittäjä, joka opastaa turisteja kullan huuhdonnasta. Hän tuli siis lentäen tänne Hesasta. Söimme kalakeittoa meluisassa lähikuppilassa, ostimme ryöstöhintaiset eineet kaappiin, patikoimme n. 8 km ja saunan jälkeen kävimme nukkumaan klo 22. Hävitimme mökin avaimet, jotka sittemmin löytyivät roskiksesta. Nyt teemme lähtöä päivän patikkalenkille. Ei sada ainakaan kaatamalla.

Paljastuksia

Lähden huomenna Lappiin. Kävin Partiokaupassa tuhlaamassa tukun euroja, mutta nyt on niin hienot retkeilyvermeet, että kelpaa nuotiolla istuskella kahvia ryystämässä. Ostin vielä Aarikasta pinkin puisen Keisarinna-kynttiläjalan. Se sopii ihanasti olohuoneen ikkunalaudalle. Olen katsellut sitä jo vuoden ajan, enkä ole raaskinut aiemmin ostaa.

Luin kahvilassa juttua Lenita Airiston paljastuskirjasta. Lehdessä hän paljasti jo etukäteen ennen varsinaisia paljastuksia suhteensa Vesa-Matti Loiriin. Päätin 80-kymppisenä kirjoittaa kohumuistelmat eläkepäivieni huviksi ja saadakseni lisätienestejä laihaan eläkepussiini. Muistelmissa aion paljastan elämäni miehet. Tosin lista on kovin vaatimaton noin määrässä ja ehkä laadussakin verrattuna Lenitaan. Pelkään,ettei pienimuotoinen rakkauselämäni kuitenkaan kiinnosta kovin suurta yleisöä.