Pelkään runoja

Pelkään runoja. Kammoan niiden epäselvyyttä, olen runotulkintavammainen. En pelkää enää ihan yhtä paljon kun löysin Szymborskan. Olen tänään ihan varovasti puistonpenkillä lukenut Saila Susiluotoa (minulla on loma), kirjan nimi on "missä leikki loppuu". Kirjassa on talvi ja lumihiutaleet lentävät kuin leijat:

Sisko hän sanoi, älä itke.
Kun viileä henkäys tulee minun on hyvä.
Maailma on ahdas kun mieli on täynnä lukittuja huoneita
ja niitä joiden seinistä kasvaa lihaa ja silmiä.

kuusen ilmaa huuhtova käsi
putoava käpy tai lehti tai ihminen
joskus linnunpoika ja kerran lintu
joka unohtaa lentää, unohtaa pitää kiinni oksasta
ja oksa unohtaa kestää katkeamatta
ja maa unohtaa olla pehmeä
ja me unohdamme sanat joilla lähestyä
joilla pitää oksa murtumatta
linnun muisti halkeilemasta
pienen linnun muisti:
syödä, nukkua, rakastaa.
Pitää kaikesta kiinni,
varjonsa edestä.

Saila Susiluoto

Kun kopioin viimeisiä rivejä kisu istui sivun päälle ja naukui, ei pidä runoudesta, ei ainakaan suomalaisesta nykyrunoudesta.

Mustikan lehdet

Minulle on kertynyt 3 cm pino erilaisia kauppojen asiakas- ja keräilykortteja. Ne eivät enää mahdu lompakkoon vaan olen ostanut niitä varten erillisen pussukan. Kun kaupassa kysytään k.o. liikkeen korttia, alan selata pinoa kuin korttipakkaa. Viimeisin keräilykortti on eläinkauppaan. Siihen saan leiman jokaisesta ostamastani tietyn merkkisestä kissanhiekkapaketista. Kun olen kerännyt 10 leimaa saan yhden ilmaisen paketin. Niin ainakin luulen. Usein keräilykortti on voimassa 6 kk ja ehdin juuri ostaa tuotetta yhtä vaille sen määrän, jolla saisin "ilmaisen" hyödykkeen.

Unessa jouduin tekemään esitelmän. Minulle ei ollut annettu valmista aihetta ja pohdin mistä voisin puhua. "Pidä se vaikka mustikan lehdistä", sanoi isäni.

Arboretum

Kävelin arboretumissa. Puissa on vihreät laput, jotka helpottavat tunnistamista. Toivoisin vielä lintujen kaulaan samanlaisia lippusia, näin saisin täydellisen luontokokemuksen.

Älytön älykkö

Meidän iloksemme on potilastietojärjestelmään tehty uusi lääkeosio. Se on lähes tuplannut tietokoneen näpräämiseen käytettävän ajan. Valelääkärin erottaa kuulemma aidosta siten, että aito kohdistaa huomionsa tietokoneeseen, ei potilaaseen. Huvittavaa lukea kuinka sairaanhoitajille siirretään lääkärin töitä, tarkoituksena on ilmeisesti jotenkin rationalisoida toimintaa, samalla vähitellen sairaanhoitajien ja sihteerien tehtäviä siirretään lääkäreille.

Luin Aamulehdestä päätoimittaja Apusen viimeisen pääkirjoituksen. Pelottava mies, olen jokseenkin eri mieltä useimmista asioista. Mies vaikuttaa kuitenkin älykkäältä.Saa nähdä muuttuuko aviisi johonkin suuntaan.

Jos joku ei vielä ole tutustunut Wislawa Szymborskan tuotantoon niin totean, että kannattaa. En ole koskaan oikein vakavasti lukenut runoja, mutta nämä ovat toista maata. Olen aina ajatellut, että runot ovat jotain teennäistä romanttista loppusointuista lätinää. Tässä sunnuntain iloksi ihan lyhyimmästä päästä yksi. On nimittäin usein pitänyt kirjoittaa CV

Curriculum vitaen kirjoittaminen

Mitä pitää tehdä?
Pitää kirjoittaa hakemus
ja liittää oheen elämänkertatiedot.

Mitä siitä pitkäkö elämä on,
elämänkerran on oltava lyhyt.

Ole tarkka, valitse faktat.
Muuta maisemat osoitteiksi
ja hämärät muistikuvat päivämääriksi.

Rakastetuistasi mainitse vain se jonka nait,
lapsista vain ne jotka syntyivät.

Tärkeämpää on kuka tuntee sinut
kuin kenet sinä.

Matkat- vain ulkomaille tehdyt.
Jäsenyydet- missä, ei miksi.
Palkinnot- mutta ei mistä.

Kirjoita kuin et olisi koskaan puhunut itsellesi,
et koskaan katsonut itseäsi syrjästä.

Jätä pois koirat, kissat ja linnut,
muistoesineet, ystävät, unet.

Ilmoita mieluummin hinta kuin arvo,
etiketti mieluummin kuin sisältö.
Kengän numero mutta ei askelten suuntaa,
se joka sinun on määrä olla.

Liitä mukaan valokuva, jossa korva näkyy.
Sen muoto on tärkeä, ei se mitä se kuulee.

Mitä se kuulee?
Paperisilppurin louskutuksen.

Wislawa Szymborska

Miten voin palvella?

Luin kahvilassa Sinikka Nopolan haastattelun. Hän kertoi luulleensa nelikymppiseksi asti, että Hollywood on New Yorkissa ja vielä 12-vuotiaana, että kaikki lapset syntyvät keisarinleikkauksella. Minä luulin vielä lääkiksessä, että nyrkkeilijöiltä poistetaan aina nenäluut. Serkkuni kertoi minulle asiasta kun olin pieni tyttönen.

Inhoan apteekissa asiointia. Kun menet tutkimaan peräpukamavoide-, satiaislääke-,täishampoo- tai kihomatolääkehyllyä ryntää teennäisen avulias henkilökunta kimppuusi tiedustelemaan mitä olet hankkimassa.

Pikahäät

Ystävä meni naimisiin. Ryntäsin töistä junaan, vaihdoin hääasun Jyväskylän rautatieaseman invalidivessassa ja kävelin korkeakorkoisilla avokkailla kirkkoon vesisateessa. L.kysyi olinko käynyt kampaajalla kun hiukseni olivat niin kauniisti.

Kahden keski-ikäisen avioituminen on liikuttavaa. Se tapahtuu kai oikeasti rakkaudesta, ei siksi, että saataisiin näyttävät juhlat tai siksi, että morsio on raskaana.

Seremonian jälkeen pappi tuli luokseni ja sanoi, että näytin niin tutulta. Emme ainakaan ole tavanneet kirkossa, ellei hän ollut vihkipappina edellisissä häissä.

Häissä ei ollut alkoholitarjontaa eikä tanssia. Palasin kotiin klo 19.22 junassa.

Musiikkia

Sivistäydyin Tampereen filharmonian konsertissa. Säästän teidät asiantuntemattomilta kommenteiltani. Katsoin paikaltani suoraan kapelimestari Hannu Linnun kenkiä. Mies hypähteli tasajalkaa. Kengät näyttivät urheilullisilta ja hyvin käytännöllisiltä. Kapelimestari on orkesterin stara, muistuttaa rocktähteä.

Kuuntelin eilen Brian Adamsia Ratinan stadionilla. En ole mikään fani, mutta kun eräs kaveri pyysi. Sympaattinen koreilematon esitys. Hauskan näköinen kitaristi.Eikö ollutkin viiltävän hieno kritiikki.

Kärsin vakavasta kulttuurin yliannostustilasta.

Kisu ja minä

Kissa on vallannut juuri sen nurkan sohvasta, jossa haluan loikoilla. Kun luen sanomalehteä se köllähtää kiinnostavimman uutisen päälle. Se raapii aamuyöllä makuuhuoneen ovea ja kun herään se heittäytyy aamu-unilleen. Pesen kissan kupin ja kannan eineet sen eteen muovitarjottimella. Kissa nauttii lampaasta/kalkkunasta/kanasta kastikkeessa. Kissa ei pidä kalasta. Puhdistan hiekkalaatikon. Raavin malliksi raapimapuuta. Kissa raapii sohvaa.

Väsyttää

En pysy jaloillani, en jaksa mennä kauppaan, en jaksa viedä roskia, en jaksa silittää pyykkiä, en jaksa pestä pyykkiä, en jaksa ottaa kaukosäädintä olohuoneen pöydältä (50 cm päässä), en sitäpaitsi jaksaisi painaa sen nappuloita, ei jaksa katsoa uutisia, en jaksa lukea sanomalehteä, en jaksa kiinnostua Euroviisuista, en jaksa sovittaa viime vuotista juhlamekkoa, en jaksa maksaa laskuja, en jaksa silittää kissaa.

Inhoan

Lenkkeillessä mietin, mitä asioita en voi sietää. Tällaiset ajatukset virkistävät keski-ikästä naista.

Inhoan:
1. Suvaisemattomuutta, en suvaitse suvaitsemattomia
2. Uskonnollista fundamentalismia
3. Roskaamista, en yksinkertaisesti pysty heittämään roskia maahan. Laukkuni onkin täynnä roskia, mihin laitat, jos roskista ei ole
5. Ihmisiä, jotka puhuvat tauotta
6. Jalankulkijoista ja pyöräilijöistä piittaamattomia autoilijoita, Suomessa niitä riittää. Vaikkapa Ruotsissa väistetään jalankulkijaa, täällä kiihdytetään vauhtia, että saataisiin köyhä autoa omistamaton reppana liiskattua alle.
7. Iltalehtien lööppejä
8. Sairaalan takkuilevaa tietotekniikkaa
9. Erästä Matti nimistä pääministeriä, en osaa sanoa tarkkaan miksi
10. Lentämistä, laitoin tämän tähän, että sain 10 täyteen. Oikeastaan lentäminen on välttämätön paha. Jos joku väittää, että se on turvallista niin en usko. Viimeksi istuin hätäuloskäynnin kohdalla. Lentoemo kysyi vieressäni istuvalta mieheltä, että osaahan hän avata hätäuloskäynnin oven. Mies sanoi osaavansa. Liekö joskus kokeillut.

Sataa

Heräsin juuri sellaiseen kesäilmaan, joilloin mummolassa sai istua vintillä lukemassa vanhoja Yhteishyvä lehtiä. Aurinkoisella ilmalla oli pakko olla ulkona. Lehtiä oli korkeissa pinoissa, luin niistä ainoastaan sarjakuvan. Luin kaiken mitä mummolasta löytyi. Siellä oli kirja Matilda Wredestä, joka evankelioi vankiloissa, Aino Räsäsen teos "Soita minulle Helena" ja kirja joka kertoi karhun kaatamisesta. Muita kultuuriharrastuksia olivat "Lauantain toivotut levyt" sekä kuunnelmat. Pyhäisin mummo huokaili radion edessä ja kuunteli Jumalan palvelusta.

Tuvassa oli pitkä pirtinpöytä. Pöytälevyn sai käännettyä nurinpäin. Levyyn kiinnitettiin painava mankeli, jota veivattiin kammesta. Mankelin kiinnityskohdista oli painunut pyöreitä jälkiä pöytälevyyn. Pullon korkkiin oli pistetty reikiä, pullosta ripoteltiin vettä lakanoille. Mummo varoitteli laittamasta sormia mankelin väliin.

Saman pöydän päällä pyöriteltiin ruistaikinasta leipiä. Mummo pisteli niihin haarukalla reikiä ja työnsi leipälapiolla syvälle uunin nieluun. Mummo leikkaisi meille paksut viipaleet tuoretta leipää, keltainen voi suli lammikoksi lämpimälle leivälle.

Ei mitään päälle pantavaa

Päiväkodissa oli keskusteltu itkemisestä. Aikuisetkin voivat itkeä. Poikani oli todennut, että kyllä meidän äitikin itkee kun sillä ei ole mitään päälle pantavaa.

Ensi perjantaina on yllättäin ystävän häät ja pitäisi keksiä asu. Löysin ihanat kengät. Kun olin aikani pyörinyt ne jalassa, tajusin kysyä hintaa. Kengät maksoivat 220 euroa. Siinä tuli kipurajani vastaan. En kuitenkaan puhjennut kyyneliin vaikka en saanut noita popoja.

Suomalainen sosiologi on kirjoittanut kirjan työstään luksuskenkäkaupassa New Yorkissa. Asiakkaiden varpaat olivat kuulemma kuin kynnöspelto. Kengissä oli huikeat korot ja ne olivat epäergonomisen kapeita. Hinnat saattoivat olla 1000 dollaria pari. Maailma on käsittämätön paikka.

Matti V:n julkinen elämä

Olen ärsyynnyksen tilassa,koska joudun huomenna päivystämään. Tietokonejärjestelmämme on kehittynyt niin huikeisiin sfääreihin, että aikaa kuluu töissä kuulemma pari tuntia aiemapaa kauemmin.

Miksi minut pakotetaan seuraamaan Matti V:n naisjuttuja. En halua. Ne kuitenkin tunkevat lööpeistä tajuntaani. Mainoksessa luki: Matti jätti Sirkan kotiin, yhtä hyvin voisi lukea Sirkka halusi jäädä kotiin. En tahdo. En, en.

Tavoitteena tamperelaisuus

Olen harrastanut tamperelaiselle sopivia toimia. Eilen kävelimme luokkakaverini kanssa Pispalassa. Joimme yhdet oluet Pispalan Pulterissa. Ravintolan edessä puhkui ja nojaili kuppilan seinään mies, joka näytti olevan kovastikin huonossa hapessa. Mies kampeutui viimeisillä voimillaan sisään ravitsemusliikkeeseen ja tilasi lasin Koskekorvaa. Tällä ihmelääkkeellä mies virkistyi silminnähden. Pian hän jatkoikin reippaasti matkaansa.

Tänään kävin Nääshallissa keppijumpassa. Jumpassa opeteltiin painonnostoon sopivia liikeratoja. Tankoni painoi tosin vain 2kg. Jumppa maksoi 3 euroa, eikä mitään muotivetimiä tarvittu.

Oloni on nyt niin tamperelainen kuin savolaiselle ylipäätään on mahdollista.

Kesätyö

Teimme kaverini S:n kanssa kesätyötä kioskissa. Minulla oli keltaiset mikrosortsit ja punainen paita, jonka rinnuksessa kellotti musta sydän. Kävelin korkkipohjaisilla kengillä. Kioskissa myytiin sippi-Bostonia. Nuorillakin oli siis varaa ostaa tupakkaa. Askissa oli kymmenen savuketta. Nuoret miehet notkuivat kioskin kulmilla.

Vanhemmat miehet ostivat miestenlehtiä. Lehden nimi oli Jallu tai Kalle.

- Ostaisin lehden
- Otan vaikka tuon laitimmaisen vasemmalta

Omistaja lupasi, että saamme juoda jäätyneet limsat. Lisäsimme vähän kylmälaitteen tehoa.

Ekologinen tiskirätti

Neulon ekologista tiskirättiä kalliista bambulangasta, jonka ostin fiinistä lankaliikkeestä. Kun saan tämän valmiiksi heitä vanhan epäekologisen tiskirätin roskikseen. Näin säilytän statukseni erityisen ekologisena ihmisenä.

Kuuhullu

Tytär korjasi uun. Tekee mieli kirjoittaa uuu-sanoja: must on tullu urheiluhullu, uusi, uuni, ukulele, uuhi, uni, sukulaku, suuri, suu, luu, puu, kuu, muu, muumi, luumu,huulipuna, ihana toimiva uuuu...

Venyvätkö housut?

Vaatekaupassa nainen sovittaa capri-housuja. Nappi ei mene kiinni ja housut repsottavat osittain auki. Myyjä katselee pää kallellaan.

- Istuvat tosi hyvin.
- Pääasia, että vetoketju menee kiinni.
- Kyllä ne vähitellen venyy.

Ostaja näyttää epäröivältä pyöriessään peilin edessä housun nappi auki. En jää seuraamaan miten lopulta käy.

Tekisi mieli sanoa:

EIVÄT NE VENY. TOIVEAJATTELUA. UNISSASI KÄYTÄT NOITA HOUSUJA.

Potikka

Kissa oli vuorokauden yksin. Olin varma,että kotona odottaa kissanraato, kissa on menehtynyt kuumuuteen, saanut suolitukoksen ja munuaiskivet. Kisu tuli kaikesta huolimatta reippaana vastaan. Katsoo välillä minua syyttävästi sinisillä silmillään.

Junan seinällä kiellettiin vääntämästä potikkaa. En vääntänyt.

Faijat

Lähden pian junalla kohti Jyväskylää. Viisi vanhaa kaverusta eri puolelta Suomea lähtee teatteriin katsomaan näytelmää Faijat sekä valokuvanäyttelyä isistä. Teemana on siis isä.

Unissa aika pysähtyy. Olen aina naimisissa saman miehen kanssa, josta olen eronnut vuosia sitten. Kuljen opiskeluajan kavereiden kanssa. Lapset ovat aina pieniä.

Onneksi tulee syksy

Olen omituinen. En erityisemmin pidä kesästä ja helteestä. Olen onnellisimmillani syksyllä. Kun kaikki alkavat hehkuttaa lämmön ihanuutta tunnen itseni kummalliseksi. Yritän hypettää kesää muiden mukana. Nyt se on sanottu, en pidä kesästä. Lähden Grönlantiin kuten tehtiin Lea Klemolan näytelmässä "Kohti kylmempää". Kesä on yliarvostettu vuodenaika: iho palaa, on pakko ulkoilla, ei saa rauhassa maata sohvalla, pitää syödä grillimakkaraa, töissä on tavallista vähemmän porukkaa joutuu jatkuvasti päivystämään, sitten kuitenkin sataa ja kaikki on piloilla, on pakko matkustaa, ei voi mennä teatteriin tai korkeintaan kesäteatteriin, jossa esitetään kaksimielisyyksiin ja juopotteluun perustuvia komedioita, ei voi mennä elokuviin, ei näin kauniilla ilmalla, festareilla on mutaa ja päälle kaatuilevia humalaisia, kesällä pitää syödä ulkosalla, pitää juoda olutta muovimukeista, torikahvilassa pahvimuki ja lautanen lentävät tuulen mukana ja lokki ahmii munkkisi, aurinko häikäisee, on kuitenkin kylmä, on itikoita, paarmoja, käärmeitä, punkkeja, muurahaisia, ampiaiset tunkevat ruokiin, yöllä on vaikea nukkua, on liian valoisaa ja kuumaa.

Onneksi kesän jälkeen tulee syksy.Syksyllä voi aloittaa kaiken alusta. Uuden harrastuksen ja uuden paremman elämän.

Tulipalo

Kävin tänään katsomassa tulipaloa. Hämeenkadulla tuoksui savu. Liikenne oli katkaistu. Rohkeat sankaripalomiehet nostettiin nosturilla katolle. Katosta tuli savua. Illemmalla peltikatto oli avattu kuin säilykepurkki.

Lapsena samassa kylässä eräs poika leipoi pullaa. Hän laittoi voin sulamaan hellalle ja lähti kauppaan. Talo paloi perustuksia myöten.

Olen niin mummon pelottelema, että en uskalla vieläkään laittaa tulitikkua roskikseen kastelematta sitä ensin vedellä.

Melken vapaapäivä

Tänään on ylimääräinen melkein vapaapäivä. Joudun käväisemään töissä. Mitä tehdä? Mitä laittaa päälle? Onko jo oikeasti kesä?

Norjalainen villapaita

9.5.

Olen jättänyt makuuhuoneen oven auki. Kisu hyppää yöllä koipieni päälle. Nukun muutenkin levottomasti. Viideltä kampeudun virkeänä ylös. Pääsen autokyydissä Helsinkiin. Olen saanut ahdettua matkatavarat pieneen lentolaukkuun. Koneessa kahvikin on maksullista.

Bergen on sievä, mutta hyytävän kylmä. Harmittelen mukaani ottamaani kevättakkia. Moni ostaa norjalaisen villapaidan, paikalliset eivät niihin pukeudu. Käymme illalla satamassa oluella. Paleltaa.

10.5.

Herään 5.15, Suomessa kello on 6.15. Vuoren rinteillä puut ovat kuurassa. Autojen konepelleillä on lunta.Puissa on enemmän vihreää kuin Tampereella. Nuokun luennolla. Kyse on skandinaavisesta kokouksesta, suomalaisia ei juuri luennoitsijoissa ole. Ruotsalaiset puhuvat englantia sujuvan rennosti. Toikkaroin pienissä kengissäni jyrkillä mukulakivikaduilla. Sataa rakeita. Nautimme ruokatauolla kauppahallin ravintolassa herkullista kalakeittoa. Illalla menemme vuoren huiplle funiculaarella.

11.5.

Aamulla sataa räntää ja vettä. Norjalaisten mielestä ilma on ollut varsin mukava. Kongressilaukussa on onneksi sateenvarjo. Luennoilla kerrotaan pohjoismaisista potilasrekistereistä.

12.5.

Vihdoin on aurinkoista. Minut valtaa jonkinlainen joukkohysteria. Alan viime hetkellä etsiä norjalaista villapaitaa. En edes koskaan käytä villapaitoja. En onneksi löydä sopivaa. Hinnat ovat korkeat, en tosin osaa muuntaa Norjan kruunuja euroiksi.

Unohdan Bergen-Kööpenhamina koneeseen Viidasta lainaamani kirjailijan signeeraaman novellikokoelman.

Bergen

Eyjafjallajökullin salliessa lähden huomenna Bergeniin. Kopioin tulivuoren nimen Hesarista, kyseessä ei siis ole itse keksimäni härskiys vaan asiallista sanomalehtikieltä. Älkäätte siis hämmästykö jos minusta ei kuulu mitään vähään aikaan. Jos sattuu vaikka vuori sitä tuhkaa pukkaamaan.

Kun vielä lentokoneitakin tippuilee niin, että joutuu väistelemään niin mikään ei ole varmaa.

Aamukisu

Töissä yksi kissaihminen sanoi, että en saa laittaa yöksi makuuhuoneeni ovea kiinni. Kisu on muuten yksinäinen. Heräsin aamulla seitsemältä tyynyni tärinään ja korvani juuresta kuuluvaan ääneen, joka kehräsi kuin muinainen Wartburg-farmari-luksus-henkilöautomme. Kisu laitoi pehmeän tassunsa olkavarrelleni. Ei auttanut muu kuin nousta häritsemään naapurin opiskelijapojan hyvin ansaittua aamu-unta.

Nyt on sitten aamujumpat jumpattu ja aamiainen syöty. Lapset aikoinaan väittivät, että tahallani viikonloppuaamuisin paukutin kattilankansia.

Kirjoja

Huumorintajuni on kateissa. Kävin tilastomiehen luona ja eivätkä työt onnistuneet. Osittan se oli minun vikani.

Kävelin asemalta kotiin ja havahduin huomaamaan, että ei minun tarvitse olla hyvä. Saan vaikka vain olla. Maailma ei kaadu vaikka en julkaisisi yhtään tieteellistä artikkelia kuunaan.

Sellaista surua tai harmia ole, josta ei ostamalla toipuisi. Kävelin antikvariaattiin ja ostin viisi kirjaa. Kaikki tietysti loisto-ostoksia. Kävin vielä kirjastossa, lainasin kolme runokirjaa sekä Anita Konkan teoksen. Kirjoittajakurssin opettaja vertasi minua häneen. En ole varma pitäisikö vertauksesta olla ylpeä vai loukkaantua.Nyt pitäisi vielä ehtiä lukea.

uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu, kissa on tuuuuuuuuuuuuuuurmelluuuuuuuuuuuut näppäimistön uuuuuuuuuu-kirjaimen. Olen suuuuuuuuuuuuuuuuruuuuuuuuuuuullinen. Yritän painaa sitä näin paikoilleen:uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu

Äänekoski

Minun pitää olla perjantaiaamuna Äänekoskella. Lähden huomenna junalla Jyväskylään, jossa yövyn. Aamulla ajan bussilla Äänekoskelle. Illalla taas bussilla Jyväskylään ja junalla Tampereelle. Joku saattaa pitää hommaa järjettömänä. Se joku on oikeassa.

Avolouhos

Menin tänään jääkaapille. Siellä oli tummaa suklaata. Tumma suklaa on terveellistä. Suklaa oli kivikovaa. Haukkasin sitä nautinnolla. Poskihampaasta lähti paikka. Olin juuri käynyt suuhygienistillä ja olin tyytyväinen itseeni ja hammashygieniaani.

Olen lähdössä sunnuntaina Bergeniin työmatkalle ja perjantaina Äänekoskelle. Minusta alkoi tuntua, että reikä hampaassa oli valtava avolouhos. Älyllisellä tasolla tiedän, ettei suuhun mahdu avolouhosta, tunnetasolla olen varma, että mahtuu. Ajatus Norjan matkasta avolouhos suussani ei houkuttellut.

Jostain käsittämättömästä syystä onnistuin saamaan huomiseksi hammaslääkäriajan ja vieläpä hammaslääkärille, jota eräs tuttuni oli suositellut.

Luis Corvalanin sydän

Elokuvakerho-ohjelmistoa vuodelta 1977

29.1. Luis Bunuel, Meksiko 1959
GRANADA GRANADA GRANADA
12.2. Roman Karmen, NL 1967
CORVALANIN SYDÄN
Roman Karmen, NL 1975
ISÄN NIMEEN
26.2. Marco Bellocchio, Italia 1971
HÄÄT
12.3. OAndrej Wajda, Puola 1972
KOHTAAMINEN ERÄMAASSA
26.3. Jan Troell, USA 1974
TIETTY PÄIVÄ
2.4. Ermanno Olmi, Italia 1968
PINNA PIUKALLA
16.4. Arthur Hiller, USA 1969
ALICE´S RESTAURAN
23.4. Arthur Penn, USA 1969
KAKSINTAISTELU
7.5. Josef Heifits, NL1973
PUNAINEN HIESIPUU

Mieleen painui mm.Luis Corvalanin sydän. Sitä suositti eräs vanhempi mieshenkilö. Elokuvassa toistettiin teatraalisesti tuota lausetta kymmeniä kertoja. Istuimme kovilla penkeillä pää kallellaan hartaana kuuntelemassa. Elokuva oli dokumentti. En kehdannut sanoa, että elokuva oli minusta tahattoman koominen ja pitkäveteinen.

Wikipedia-tietoa:Luis Alberto Corvalán Castillo (s. 14. syyskuuta 1916) oli chileläinen poliitikko. Hän liittyi maansa kommunistiseen puolueeseen viisitoistavuotiaana, oli sen politbyroon jäsenenä vuodesta 1952 ja eteni pääsihteeriksi 1958.Corvalán joutui vangituksi Augusto Pinochetin sotilasvallankaappauksen jälkeen syksyllä 1973. Hän voitti Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon ja sai vuonna 1976 turvapaikan Neuvostoliitosta.

Tein pitsaa, jonka päälle laitoin ketsuppia, sardiinia ja juustoa. Joimme Marlin punaviiniä.

Kevät

Minulla on joku keväinen hormoniheilahdus. Olen käynyt lenkkeilemässä kolmena perättäisenä iltana.

Kevään merkkejä ovat lumen alta paljastuvat mäyräkoirien pahvikuoret, lenkkeilijät, jotka ovat päättäneet saavuttaa unelmavartalon bikinikaudelle (ulkopuolisesta tavoite näyttää toivottomalta) ja siivottomat terassikaukalot, joissa punakat kylmänkestävät, pöhöttyneet tyypit (kotoperäinen pohjoisessa viihtyvä lajike) vetävät olutta. Oravamaiset laiheliinit vartalonmyötäisissä trikoissa vilahtavat näkökentässä (tavoite on Tukholman maraton). Puliukot sirittävät nurkissa. Ihana kaupungin kevät!

Ämmäjarru

Maailmasta on tullut meluinen. Festareilla jaetaan korvatulppia, niitä käyttävät muusikot ja kuulijat. Eikö olisi helpompi laskea volyymitasoa?

Kävin elokuvissa katsomassa argentiinalaisen elokuvan "Katseeseen kätketty". Jopa siellä äänen taso oli liian kova. Avatarta katsoessa olisi oikeasti pitänyt olla kuulosuojaimet. Argentiinalaisessa elokuvassa näyttelijöiden iho ei ollut täydellinen, hammasrivi viivasuora ja vitvalkoinen; he näyttivät ihmisiltä. Espanjaa oli hienoa kuunnella vaikka en ymmärrä kieltä kuin muutaman sanan.

Kuubassa laitettiin stereoiden nupit kaakkoon. Eräs tuttu mies sanoi vaimoaan aina ämmäjarruksi kun tämä yritti laittaa musiikkia hiljemmalle.

Bollinger

Käytin krapulaista kehoani lenkillä. Raitis, kirpeä tuuli teki hyvää. Hellin syntistä ruumistani vielä munkkikahveilla Pyynikin näkötornin kahvilassa.

Nautimme eilen piknikillä Bollinger shamppanjaa. Sitä kitattiin jatkuvasti kirjassa Berliinin poppelit. Juoma oli hyvää, mutta talous tulee rajoittamaan sen laajamittaisempaa käyttöä. Kiitokset piknikin järjestäjille mahdollisuudesta maistaa tuota oivallista juomaa.