Aloitin loman, ostin pullon valkkaria ja kaikenlaisia herkkuja sekä kukkakimpun, näytin varmaan Kassi-Almalta nyssäköitteni kanssa.
Aamulla pyöräillessäni olen kuunnellut radiota. Radiossa on soitettu Kaija Koota. Hän ilmeisesti kokee jonkinlaista renesanssia, kulkee rockfestivaaleilta toiselle ihan kuten muutkin iäkkäämmät rokkimimmit kuten Paula Koivuniemi ja Katri-Helena. Nuoret ovat ilmeisesti kehdossaan kuulleet noita naislaulajia ja nyt nostalgisoivat arvon rouvia parikymppisinä. Minulla ei sinänsä ole mitään kyseisiä naislaulajia vastaan. Kuuntelin Kaija Koon lyriikoita hieman hämmentyneenä. Tässä erään taideteoksen (Vanhaa suolaa) kaksi viimeistä säettä. Tulkitsen, että on laulussa esiintyy jo hieman vanhempi nainen (nelikymppinen?). Hän on jo eronnut ja käynyt eroseminaarinsa tai ainakin lukenut tarkkaan naistenlehden syväluotaavat avioeroartikkelit, kun puhuu laastarisuhteesta (ensimmäinen suhde, johon eron jälkeen rynnätään, tuomittu epäonnistumaan). Nainen tuntee myös Hectorin tuotannon ja lainaa sitä omaan outoon tapaansa. Vanha suola ja uusi haava, kuulostaa ikävältä yhdistelmältä. Miten suolaa huudetaan? Säkeet puhukoot puolestaan:
kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen Minä rakastuin vain ihmiseen Minä luulin laastarisuhteen sun ehjäksi korjanneen Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen Kyllä se kirvelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti