maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kerttu

Kampaajani on pitkään kierrellyt ammattiani vaivihkaisilla kysymyksillä: "Onko teillä töissä nyt rauhallisempaa?" "Taidat olla kaupungilla töissä?" "Onko sinulla pitkä työmatka?" Miten pitkä loma sinulla on?".  Tänään hän kävi suoraan toimintaan ja kysyi ammattiani.

Hänen sormensa ei koukistu kunnolla. Tapaturmassa oli siinä mielessä tyyliä, että kampaaja oli viiltänyt sormensa Samurai-miekkaan. Nainen laittoi nyrkkinsä nenäni eteen, yksi sormi ei mennyt ihan kämmenpohjaan asti. Sanoin, että on viisaampaa olla puuttumatta tuttujen vaivoihin, toki kampaajani sormien toiminta on minun sydämenasiani. Onneksi hänellä oli jo aika käsikirurgille.

Kissalleni on ehdotettu erilaisia nimiä. Kisun hennoilla harteilla on jo hieno rotukissanimi, jonka olen unohtanut, enkä löydä nyt paperia mistään. Kissa on joutunut fasistisen rodunjalostuksen kohteeksi, hänen ei sallittu värivirheensä vuoksi jatkaa sukuaan. Olen hiljalleen päätynyt siihen, että kisu haluaa olla Kerttu. Kerttu on sellainen säpäkkä tyyppi, joka ei vello syvissä vesissä. Kertuilla ovat liinavaatekaapit aina viivasuorassa ojennuksessa. Kertut eivät jää vanhoiksi piioiksi, he ovat oivaa vaimoainesta. Kertut ovat empaattisia, eivät juutu menneisiin vääryyksiin. Tämä kisuni on kahdesta kodista jo häädetty: ensin synnyinkodista ja sitten seuraavasta sijoituspaikasta. Tästäkin syystä on parempi, ettei hänen nimensä ole vaikkapa Mimosa, Mimosat ovat liian herkkiä tähän maailmaan.

6 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Mummoni oli Kerttu. Säntillinen ja tarkka ihminen. Jauhoi itse lihamyllyllä jauhelihansa, sillä ei halunnut siihen kauppiaan sormenjälkiä. Osasi tehdä hyvää mämmiä. Konjakki oli lääke kaikkiin vaivoihin. Sain sitä flunssaan alle 15-vuotiaana. Mummo ei tainnut tietää, että siitä tulee humalaan.

Heidi kirjoitti...

Tyypillinen Kerttu. Kerttuja pitäisi ehdottomasti olla enemmän. Maailma olisi parempipaikka elää.

beep kirjoitti...

Se kyllä näyttää Kertulta! Minulla on kissa jonka nimi on Kisu.

Kaisa kirjoitti...

Vaikuttava tuo samuraimiekkajuttu, ajatukset heräävät.

Näin kerran vuosien takaisen röntgenlähetteen, jossa luki "maannut kaikessa rauhassa selällään lattialla, kun päälle on pudonnut keskikokoinen mies. P.k. thorax."

Heidi kirjoitti...

It is raining men...

ii kirjoitti...

Kerttu on hyvä nimi! Lapsuudessa jollain ystävillä oli sellainen puolivilliintynyt, ulkona juokseva persialaiskissa, jonka nimi oli Terttu. Tertun tunnisti rotukissaksi lähinnä happamasta naamastaan, muutoin se oli tunnistamaton pusikoissa piileksivä takkukasa.