Päätin aamulla aloittaa ruokapäiväkirjan. Olen pitänyt sitä jo 11 tunnin ajan. Julkaisen sen tässä:
6.30 1 dl maustamatonta jugurttia, n. 10 mansikkaa, sokeria, ruisleivän pala, margariinia, juustoa, pala tomaattia, lasi vettä (hieno alku, olen ylpeä itsestäni)
7.55 kuppi kahvia puoliksi seisaaltaan juotuna (hienoa, tätä vauhtia mahdun kohta kokoa pienempiin vaatteisiin)
9.30 kuppi kahvia ja charlotte russe kakkua (laitoshuoltajan lomaltapaluukakku, epäkohteliasta kieltäytyä, vielä toinen pala, jotta voin näyttää miten arvostan leivonnaista)
10.30 kuppi kahvia ja pieni suolakeksi
10.35 toinen suolakeksi
10.37 kolmas suolakeksi (miten nämä voivat olla näin pieniä)
10.38 yksi suolapähkinä (potilas on erehtynyt päivästä eikä tule)
10.40 vielä puoli kuppia kahvia toinen suolapähkinä
12.00 salaatti alakerran syöttämöstä (salaatin saa koota itse: liisteröityneitä makarooneja, mozarellapaloja, mistä saa noin pieniä paloja, jäävuorisalaattia, tomaattia, appelsiiniviipaleita??) lasi vettä
13.00 kuppi kahvia pieni pala charlotte russea (huomenna sitä ei enää ole)
14.30 puheluita, kuppi kahvia ja suolakeksi
17.00 itse tehtyä perunasalaattia öljykastikkeella, keitettyjä uusia punajuuria seassa homejuustoa, öljyä ja cashew- pähkinää, krakovanmakkara (eilisten vieraiden jäljiltä), salaattia, lasi vettä
Raskasta tämä ruokapäiväkirjan pito.
Näinä päivinä kaikki sulattavat pakastimensa. Omani kaipaisi siivousta ja jään häätöä. Olen nyt aukonut ovia, kierrellyt pakastinta myötä ja vastapäivään enkä löydä nappia,josta laitteen virta kytketään pois päältä. Töpseli on jossain pakastimen takana. Ilmankos kauppias halasi minua kun toi pakastimen kotiini. Olen kertonut tarinan täällä jo aiemmin.
Ystäväni Toijalasta on löytänyt paikalliselta kirpparilta minulle sopivan keittiönpöydän, joten lähden huomenna Akaaseen katsomaan sitä. Sen kunniaksi Pentti Saarikoskea:
TOIJALAN TAKANA
Toijalan takan ei ole paljon mitään.
Pikajuna pohjoiseen lähtee raiteelta kaksi
ikkunoissa tanakat kasvot, kiviset pellot
ja lapset kuin pulleat kurkut.
1 kommentti:
Olen saanut sellaisen käsityksen, että pakastin pitää sulattaa talvella. Silloin pakasteet voi viedä ulos lumeen (tai parvekkeelle) ja kantaa ne sitten takaisin, yhä jäässä, odottamaan tulevien vuosisatojen tutkijoita.
Pyrkiessäni yliopistoon asuin 1985 biologisisareni kesätyhjässä yksiössä Oulussa. Hiljaisena iltana iski koti-ikävä ja yksinäisyys; menin katsomaan, olisiko hän unohtanut jääkaappiin vaikka jäätelön?
Hyllyllä oli homeinen puolukkamehu, pakasteosassa kuollut talitiainen minigrip-pussissa. "Piti selvittää sen kuolinsyy, mutta en ehtinyt", sanoi sisko tavatessamme.
Lähetä kommentti