perjantai 15. heinäkuuta 2011

Stop shake honey go!

Pyöräilin suoraan töistä baariin. Muovisessa siiderikipossani kilisivät jääpalat jo klo 15.45. Käytökseeni oli syynä mies seitsemänkymmenluvulta: Kari Peitsamo. Peitsamo esiintyy Tammerfestissa päivittäisissä ilmaiskonserteissa klo 16 Pakkahuoneen terassilla. Menin tilaisuuteen yksin, joka on tietysti äärimmäisen säälittävää, yritin ensin näyttää siltä, että odotan jotakuta, sen jälkeen kun Peitsamo alkoi esiintyä asialla ei ollut juuri väliä. Miehellä on minulle nostalginen merkitys, lauloimme opiskeluaikana hänen kappaleitaan. Suosikkimme oli "Stop shake honey go",  neljä sanaa, joilla pärjää elämässä.  Olin utelias näkemään, miltä oikea Peitsamo näyttää. Levyjähän en jaksa kuunnella. Miehellä oli oiva lavakarisma. Peitsamo sanoi, että hyvän rock-kappaleen on täytettävä kaksi ehtoa: sen pitää olla lyhyt ja sanoissa ei saa olla mitään järkeä.

Hulvaton juhlimiseni alkoi klo 15.45 ja päättyi 16.30.

Tilaisuudessa joku mies otti valokuvia pitkällä objektiivilla, minua pelottaa, että esiinnyn Aamulehdessä tai jossain muussa arvojulkaisussa.

Mietin tänään lääkärin roolia. Kun aloitimme kandivaiheen ja siirryimme sairaalaan, saimme stetoskoopit ja ostimme valkoiset työtakit. Takista piti huolehtia itse, joten se ei pitkään ollut valkoinen. Useimmat nuoret miehet ryttäsivät sen laukun pohjalle, joten se oli likainen ja ryppyinen. Alkuun minusta oli noloa käyttää takkia. Ei ollut helppoa käydä tutkimassa vieraita ihmisiä, he olivat kilttejä kun suostuivat siihen.  Alkuun potilaat herättivät voimakkaita tunteita, seuraavassa vaiheessa pyrin olemaan tiukka asiantuntija, nyt ihmiset taas tulevat enemmän iholle.

Olimme ex-mieheni kanssa kesätyössä terveyskeskuslääkäreinä. Paikkakunnan ainoa hissí oli terveyskeskuksessa. Ex-mieheni poisti vuodeosaston mummon päänahasta luomen vähän turhan isolla marginaalilla eikä  meinannut saada kiskottua haavaa kiinni. Mummon otsarypyt silisivät (olen mahdollisesti kirjoittanut tästä jo aiemmin, mutta ei se mitään).Kaupassa käydessä ihmiset seuraisivat mitä ostimme. Minua nolottivat ostoskärryt, joihin olimme latoneet olutta, makkaraa ja sinappia.Kävimme kylässä opiskelukavereiden luona, jotka tekivät kesätyötä paikkakunnalla, jonka asukkaat harrastivat hautojen hoitoa. Kavereiden olohuoneen ikkunasta näkyi hautausmaa, jonne johti kyläläisten keskeytymätön marssi..

Muistin virkistämiseksi:
Kaikkea ne opettajatkin viitsii siellä koulussa opettaa,
kun ei tässä maailmassa kuitenkaan tarvitse kun neljää pientä sanaa. Ja ne ovat STOP SHAKE HONEY GO! Niillä pärjää ou ou ou ou jee, niillä kyllä pärjäilee.

Kun sä lähdet liikenteeseen uudella satapiikki hondalla, on parasta jarruttaa kun risteyksen kohdalla näet merkin: STOP! Ja sitten anna mennä taas, ou jee, sillä kyllä pärjäilee.

Jos rupeat englantilaista yskänlääkettä juomaan, sua pullon kylkeen neuvon silmäyksen luomaan, jos siinä lukee: SHAKE! Käännä se ylösalaisin, ou jee, sillä kyllä pärjäilee.

Jos äitis lähettää sut kauppaan ostoksille, etkä saa selvää mitä sun pitäis tuoda sille, ota purkki jossa lukee: HONEY. se on hyvää ja ravitsevaa, ou jee, sillä kyllä pärjäilee.

Kun kuulet radiosta kovan rokki biisin, melodian tarttuvan ja kompin rennosti iisin, niin se on STOP SHAKE HONEY GO, sillä pärjää ou ou ou ou jee, sillä kyllä pärjäilee.

8 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Kylän ainoa hissi terveyskeskuksessa. Puumala?

Divine kirjoitti...

Olitko siis Peitsamoa kuulemassa tänään? Me oltiin pojan kanssa eilen, ennen kuin menin luovuttamaan verta. Peitsamo laulatti yleisöä monissa biiseissä. Kotona nelivuotias kertoi äidille, kun 'siellä keikalla ne miehet lauloivat perseitä perseitä perseitä'.

Heidi kirjoitti...

Zepa: Rantasalmi.
Divine: Laulatti tänäänkin, ei kylläkään perseitä, perseitä, perseitä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Ihanaa, mummo sai bonuksena sileän otsan!

Heidi kirjoitti...

Halpa kasvojenkohotus.

Zepa kirjoitti...

Close enough. Onnittelut meille kummallekin, kun ollaan päästy pois ja ihmisten ilmoille.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, Peitsamo iskee nostalgiat pintaan. On tullut hoilattua tuotakin kappaletta monet kerrat. Toinen suosikki oli Tyttöni nimi on Jaana S, josta kaveri vain pätkän kuultuaan luuli että se oli hengellinen laulu... kuuli säkeet "hän rakastaa mua vain, ja jokaista ohikulkijaa..."

Heidi kirjoitti...

Peitsamo esitti senkin ja viimeisenä tietysti Kauppaopiston naiset. Hän on tehnyt niin paljon musiikkia, ettei itsekään muista ulkoa kaikkia kappaleitaan.