Kävin jumpassa. Melkein kuolin. Jumppaan on lähdettävä mitään ajattelematta,muuten se ei onnistu. Ikäänkuin lähtisi uimaan hyytävän kylmään veteen, jos ajattelet jäistä vettä ihollasi se ei onnistu. On käveltävä järveen kuin siellä ei vettä olisikaan. Se joka jää pohtimaan veden olemusta epäonnistuu ja kastelee vain varpaansa ja joutuu nolona palaamaan rannalle. Suunnittelin tähän loppuun jotain syvällistä, joka olisi ikäänkuin uimista suurempaa, mutta käteni ovat jumpasta niin raskaat ja ajatukseni pakasteessa odottavassa jäätelössä.
Luokkakaverini L tulee viikonlopuksi kylään. Tapaamme muutaman kerran vuodessa, mitään vierautta ei silti muodostu.
Lapsuudenystävääni Saria en ole nähnyt vuosiin. Sarin kanssa lennettiin Kuopiosta Jyväskylään Sarin isosiskon luo. Silloin moisia lentoja oli, emme maksaneet juuri mitään, sillä molempien isät olivat töissä lentoasemalla. Sarin siskolla oli huulipunaa ja poikaystäviä. Hän kuunteli levyä Jet'aime, jossa huokailtiin syvään ja sensuellisti, radiossa huokailukohdan päälle aina puhuttiin. Sari oli nähnyt kirjakaupassa kirjan, jossa oli asentojen kuvia. Meillä oli melkoisen hatara käsitys, mistä oli kyse. Kävimme salaa selailemassa kirjan sivuja ja hihitimme. Meillä oli muutenkin taipumusta naurukohtauksiin, joita oli vaikea lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti