tiistai 19. heinäkuuta 2011

Ei saa tehdä mitään sillä kaikki voi olla vaarallista

Rosina kysyi, miksi blogini nimi on Ei saa mennä ulos saunaiholla. Mummollani oli sellainen käsitys, ettei saunan jälkeen pidä mennä ulos, moisesta seuraa vääjäämättä keuhkokuume. Mummolan hatara savusauna lämmitettiin kerran viikossa. Vaari aloitti lämmityksen lauantaiaamupäivällä. Hämärässä saunassa tuoksui savulta ja Sunlight-saippualta. Linna-shampoo, joka pesi ilman kyyneleitä, kirveli silmiä. Saunan jälkeen juoksimme sisälle koivujen reunustamaa polkua paljaat jalat vilkkuen. Saunan jälkeiselle ulkoilmalle altistuminen yritettiin pitää mahdollisimman lyhyenä. Jälkeenpäin kuunneltiin lauantain toivottuja ja kastettiin mummon tekemiä pullakorppuja teehen.

Mummon mielestä appelsiiniin saattoi tukehtua (mahdollisesti joku on näin heittänyt henkensä), pallosalama saattoi tappaa, hukkumisvaara oli aina vaanimassa, puhumattakaan niistä kaikista väkivallanteoista, joista mummo meille sanomalehdestä luki. Maailma oli vaarallinen paikka, mutta pahinta kaikesta oli ulkoilu kylpemisen jälkeen.
Luin Haruki Murakamin (Nirunarun, kuten eräs tuttuni kirjailijaa nimitti) romaanin Sputnik- rakastettuni. Varokaa, nyt paljastan jotain kirjan juonesta: K  tykkää Sumiresta silleen, Sumirekin tykkää K.sta, mutta ei silleen, Sumire tykkää Miusta silleen, Miu taas ei voi tykätä kenestäkään silleen. K on opettaja, Sumire haahuilee ja haaveilee kirjailijan urasta, Miu on isältään perityn firman johtaja. Kyse on toteutumattomasta rakkaudesta, seksistä, joka on kaikille päähenkilöille jollain tavoin ongelma. Mukana on outouttavia aineksia.

Kieli on raikasta. Kuu on homeenvärinen.  Sumiren sydän laukkaa kuuluvasti kuin hullu hevonen puisella sillalla.  Ajattelin merkitä kirjaan kaikenlaisia osuvia ilmauksia, mutta en laiskaan tapaani viitsinyt enkä niitä enää löydä. Ehkä luette kirjan itse. Ei kai minun tehtäväni ole valmiiksi etsiä parhaita kohtia (hyökkäys on paras puolustus).

6 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Luin tuon viime kuussa. Tykkäsin kovasti!!

Anonyymi kirjoitti...

Mulle oli taas ihan selvä, mistä blogisi nimi tulee, KOSKA olen itse pari kertaa seuran painostuksesta vilvoitellut ulkona saunan jälkeen ja sairastunut sen jälkeen keuhkoputkentulehdukseen!

Rosina kirjoitti...

Kiva kun mummon opetukset jäävät mieleen!
Ajattelinkin, että joku vanha ihminen on ollut opetuksen taustalla, niin meitäkin 1940-1950 luvun lapsia varoiteltiin. Samoin pallosalamasta kerrottiin hirveitä. :)
Istuttiinkin sitten korkoossängyn alaosassa verhojen takana. Sinne pimeään ne salamat vasta näkyivätkin!
Uimaan ei myöskään saanut lähteä heti syönnin jälkeen.
Jos uutisissa kerrottiin, että on vankikarkureita liikkeellä, se vasta jännää oli. Ulkohyysikkään ei tehnyt mieli illalla lähteä.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Mutta minun tehtäväni on! (Etsiä valmiiksi parhaita kohtia.)

Tervetuloa blogiini! :)

Elina kirjoitti...

Olen seuraavaa sukupolvea, mutta omat -30-luvulla syntyneet isovanhempani olivat myös kovia varoittelemaan ennen kaikkea hukkumisesta suonenvedon iskiessä. Koko elämäni aikana olen kokenut suonenvedon ehkä kerran, uidessa en koskaan. Onkohan tämä jokin ruokavaliokysymys?

Heidi kirjoitti...

Uimiseen liittyy lukuisia varoituksia, yksi liittyy siihen,ettei ruoan jälkeen saa mennä uimaan. Silloin on hukkuminen lähellä. Se onkuulemma ihan kansaivälinen uskomus.