Nyt minä kirjoitan asiasta, josta minun ei pitäisi missään nimessä kirjoittaa ja josta en tiedä mitään: kirjoitan urheilusta. Mika Myllylä laati 2001 julkisen testamentin, jossa hän pyysi anteeksi Suomen kansalta. Sitä lukiessa tuli kiusaantunut olo. Testamentti vaikutti hyvin masentuneen ihmisen kirjoittamalta. Toivoin, että joku puuttuisi asiaan. Masennukseen liittyi lööppien perusteella alkoholin liikakäyttöä.
Muistan vielä kuinka Lasse Viren kaatui ja nousi ylös ja voitti. Isäni osti itselleen vinyylilevyn, johon tuo selostus oli talletettu. Viren oli hänen urheiluihanteensa ja hän pyrki samaan painoon kuin Viren, joka ainakin kuvien perusteella oli hoikka poika. Töiden jälkeen isä totesi: väsyttää niin, että vapisuttaa, mutta lenkille on lähdettävä.
Eikös kilpaurheilun pitäisi olla hauskaa? Doping-oikeudenkäynteihin meni järjetön määrä rahaa ja aikaa. Jos voitto on kiinni jostain sekunttien osista ja voittoja on saavutettava niin eikö ole selvää, että kaikkia keinoja käytetään. On tekopyhää väittää muuta.
Lainaan Eppuja:
Elävästi muistan kuinka velttoilin silloin
Nuorempana aamuin sekä päivin sekä illoin
Luin Sartrea, Nietzscheä, Hegeliä, Kanttia
Se oli kyllä tavallaan kovin intressanttia
Että toiset vei naiset
Oli jokaisella heili, ne näet urheili
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti