Onneksi elokuvien nimiä ei enää käännetä, mikä olisi Anh Hung Tranin elokuvan Norwegian Wood nimi? Elokuvan nimi on kylläkin japaniksi "Noruwei no mori". Nimi viittaa
Beatlesien kepeään kappaleeseen, jonka eräs elokuvan henkilö esittää englantia hupaisasti lausuen. Elokuva alkaa vuodesta 1967, jolloin Tokiossakin opiskelijamellakat raivoavat, elokuvan päähenkilöitä ne eivät kosketa, he vellovat ihmissuhteissaan. Kuva 60-luvun Japanista on kaunis. Elokuva kertoo yliopisto-opiskelijoista, mutta sillä ei ole mitään tekemistä amerikkalaisen genren elokuvien kanssa. Kyse on seksistä, rakkaudesta ja kuolemasta. Edes seksi ei ole kepeää. Elokuva on synkkä. Kauniit luontokuvat toimivat päähenkilöiden mielentilojen ilmentäjinä. Jos joku kaipaa helteen keskelle elokuvateatterin viileyttä, kauniita kuvia, hidasta tempoa ja tunteissa vellomista niin suosittelen. Minulle tämä elokuva teki hyvää. Minulla on kylläkin omituinen elokuvamaku. Lopulta päähenkilö tekee ratkaisunsa, joka on askel kohti menneisyydestä vapautumista.
Minua ärsyttää tällaisten taide-elokuvien katsominen Finnkinon elokuvateattereissa, joissa elokuviin tullaan syömään. Keskellä dramaattisinta hetkeä joku rouskutti intensiivisesti pop corneja. Eikö voisi syödä ennen ja jälkeen elokuvan, pari tuntia yleensä pärjää ilman ravintoakin.
4 kommenttia:
Päivänäytöksissä on vähemmän ääliöitä. Tai en tiedä, päteekö tää kesällä. Itse käyn leffassa ilta-aikaan niin harvoin kuin mahdollista. Lisäksi yritän saalistaa elokuvat tuoreeltaan, koska ihmiset ei käy kattoo päivänäytöksissä varsinkaan juuri ensi-iltaan tulleita.
Tampereella on onneksi elokuvateatteri Niagara, johon tämäkin elokuva todennäköisesti aikanaan siirtyy. Niagarassa ei näytetä mainoksia, eikä myydä pop cornia.
Minulla hajoaa pää elokuvissa äänenvoimakkuuden takia. Tietysti äänen on oltava täysillä, jos kaikki rouskuttavat koko ajan jotain, mutta kun täytyy pitää sormia korvissa koko ajan (kun ei koskaan muista ottaa korvatulppia mukaan), se on tosi ärsyttävää. Ja siksi en enää käykään elokuvissa ikinä, katson kaikki kotona sitten kun ne ovat tarpeeksi vanhoja että ne saa kotiin.
Tässä elokuvassa ääni ei tuntunut liian kovalta, johtui varmaan siitä,että elokuvassa oli paljon hiljaisuutta ja hiljaista puhetta. Minä en oikein osaa katsoa elokuvia kotona, en pysty hiljentymään ja keskittymään. Juoksen jääkaapilla ja muuta vastaavaa. Elokuva valkokankaalta on erilainen kokemus kuin meikäläisen pieneltä TV-ruudulta.
Lähetä kommentti