Kun Sofian tärkeä ihmissuhde päättyi, hän ei jaksanut pukeutua, vaelsi vain asunnossaan ja purskahti itkuun aina kun näki jotain miehelle kuuluvaa. Meri pakotti Sofian työterveyshuoltoon, josta hän sai viikon sairaslomaa. Lääkäri kirjoitti masennuslääkereseptin. Sofia lakkasi itkemästä ja nauramasta. Kaikesta oli tullut haaleaa ja väritöntä. Hän palasi töihin, teki kaiken konemaisen huolellisesti. Hänen työnteossaan ei löytynyt mitään moitittavaa. Lopulta Meri pakotti Sofian oman terapeuttinsa vastaanotolle, joka taas suositti Sofialle erästä ammattitaitoista naisterapeuttia.
Vastaanottohuone oli terapeutin kodin yhteydessä omakotitalon alakerrassa Koivukujalla. Asuinalue oli viehättävä, lähellä keskustaa ja lapsiperheiden suosiossa. Sofia istahti kodikkaasti rispaantuneeseen suureen nojatuoliin. Hän kuuli kuinka nainen laskeutui portaita ja vaihtoi kotitossut korkokenkiin. Asunnosta kuului koiran haukuntaa. Terapeutti oli pukeutunut mustaan jakkupukuun. Nainen istui nojatuoliin Sofiaa vastapäätä. Hän nosti jalkansa toisen päälle ja katsoi Sofiaa kysyvästi. Kyyneleet alkoivat valua ennen kuin Sofia sai sanottua mitään. Terapeutti ojensi nenäliinapakettia. Paketin päällä luki Pirkka ja se oli puolillaan. Sofia otti pakasta kaksi päällimmäistä nenäliinaa ja niisti toiseen.
Terapiaistunnot pidettiin kahdesti viikossa. Sofiaa kiinnosti terapeutin yksityiselämä. Vaivihkaa hän yritti udella sen yksityiskohtia. Nainen ei paljastanut juuri mitään. Sofia alkoi iltaisin lenkkeillä talon ympäristössä. Hän kurkisti postilaatikkoon. Siellä oli vain mainoslehtisiä. Sofia lähestyi varovasti omakotitalon seinää ja seinässä loistavaa valaistua ikkunaa. Koira alkoi haukkua ja Sofia kompuroi takaisin tielle.
Terapeutin istunnot kestivät tismalleen 45 minuuttia. Sofia oppi huomaamaan, kuinka terapeutti alkoi muutama minuutti ennen loppua pohjustaa lähestyvää eroa. Sofia yritti udella muista potilaista, turhaan. Unessaan Sofia tökkäsi puutarhasakset isänsä kylkeen. Hän odotti innolla, että pääsisi kertomaan unesta terapeutille. Nainen oli selvästi tyytyväinen kuulemaansa.
Sofia käveli Sokokselle ja osti samansävyistä huulipunaa ja kynsilakkaa kuin terapeutilla. Illalla hän lenkkeili terapeutin kotikadulle, pihassa seisoi vieras auto. Sofia kulki talon ohi viidesti ja palasi kotiin. Matkaa oli viisi kilometriä, huomaamatta Sofian kunto oli noussut ja paino pudonnut ihannelukemiin. Hän joutuisi hankkimaan uusia vaatteita.
Vaatekaupassa Sofia ei enää katsellut farkkuja ja löysiä teepaitoja. Nuorison suosiman halpavaateketjun sijaan hän hakeutui ostoksille kaupungin parhaaseen putiikkiin. Sieltä löytyi musta jakkupuku, joka laskeutui kauniisti pitkin hänen hoikentuneita linjojaan. Korkokengillä oli hankala kävellä. Sofia venäytti nilkkansa. Iltalenkki Koivukujalle jäi siltä päivältä.
Terapeutin rispaantuneessa nojatuolissa istui uusi Sofia. Hänellä oli yllään musta jakkupuku ja korkokengät. Portaista kuuluivat tutut askeleet. Nainen sanoi jotain hiljaisella äänellä koiralleen. Sen jälkeen hän mahdollisesti rapsutti koiraa. Sofia mietti mahtuisiko hänen kaksioonsa kultainen noutaja. Ovi avautui, terapeutti astui sisään kotitossuissa ja farkuissa, tukka näytti kampaamattomalta. Ruskeissa silmissä vilkkui ärtynyt ilme. Sofia oli erehtynyt päivästä. Nainen käski rauhallisesti hänen tulla seuraavana päivänä uudestaan.
(Copyright Heidi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti