Menin kirjastoon, lainasin runoja ja Alice Munroa, kävin torikahvilla, varjon alla ei ollut paikkoja, aurinko tuntui kipuna paljaalla ihollani. Torilla soitti kuusi vanhempaa miestä haitaria, miehillä oli ruutupaidat. Seitsemäs ruutupaita lauloi, äänessä oli vanhemman miehen säröisyyttä. He kuulostivat liikuttavilta.
Ostin kukkakaalia, tomaatteja, salaattia, mansikoita, punajuuria, porkkanoita, menin kukkakauppaan ja hankin gerberan, kun avasin kotini ulko-ovea , huomasin, että gerbera jäi kukkakauppaan. Ladoin vihannekset jääkaappiin ja kävelin takaisin kukkakauppaan ja hain gerberan. Kävin antkvariaatissa, liikettä pitää melkolailla ikäiseni mies. Mies sanoi "Plikalla on hyvä maku." Plikalla? Keskustelimme Haruki Murakamista ja elokuvista. Sanoin, että en kehtaa ostaa häneltä hömppäkirjallisuutta. Hän kertoi lukevansa myös Tex Willereitä.
Lainasin kirjastosta Pentti Saarikoskea. En muistanutkaan miten romattisia hänen runonsa ovat, suorastaan sentimentaalisia. Tämän muistan kouluajalta, loistava äidinkielenopettajamme Helka Nurmi luetutti meillä runon:
KUUN KASVOT
1
Tarinat kerrotaan.
Ne elävät.Ja ne unohdetaan.
Ja kuolema kääntää kasvot
aina toisinpäin,
näin piirretään kuu:
silmä
silmä
nenä
suu,
viilenevien puu-
tarhojen kuu!
2
Yli kattojen purjehtii
kuun laiva sininen,
ja perämies on murhaaja,
hän pakenee
eikä rauhaa saa,
hän taivasta purjehtii
eikä löydä satamaa,
ei löydä satamaa.
3
Eräänä yönä,
kuutamoyönä,
hevonen, ei kenenkään ratsu,
näki kuun, oli mies niin laiha
kori kädessään,
oli luita poimiva pikkumies,
kori reikäinen,
oli jotta hevonen hirnahteli
riemuissaan
näkyä suurenmoista.
4
Mene järven rantaan,
ota mukaan höyhen ja kivi.
Kivi ui,
on poikasi kotiintulon päivä.
Laitan tähän vielä yhden nimettömän:
Aamusta iltaan on peninkulmien taival,
maailma yhdentekevinä tasankoina
sinussa ja ympärilläsi: oi olet vapaa
minne tahansa menemään,
olet harvinaisen vapaa: vain
nopeutesi määrätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti