Vehnänorasmehu

Ihminen on sitä mitä hän syö. Hiljattain iduista löytyi Ehec-bakteereita. Kun olin parikymppinen, minulla oli ituvaihe. Laitoimme erilaisia papuja lasipurkkien pohjalle ja niitä huuhdoimme useita kertoja päivässä. Jos huuhtomisen unohti, ne alkoivat haista pahalle. Kun papuihin kasvoivat hennot idut, ne olivat syömävalmiita. Ne eivät maistuneet juuri miltään.

Illalla juomalasin pohjalle kaadettiin vehnänjyviä, joiden päälle valutettiin vettä, seisonut juoma nautittiin seuraavana aamuna. Maistui pahalle, mutta oli niin terveellistä. Erityisen hyödyllistä oli nauttia oli Molcosania, hapanta nestettä, jota sai ostaa terveyskaupasta. En enää muista sen hyvää tekeviä ominaisuuksia. Gurumme oli Toivo Rautavaara ja hänen teoksensa Mihin kasvimme kelpaavat. Villivihannekset olivat jotain hienoa, miksi ostaa kaupasta salaattia kun pihat olivat täynnä voikukan lehtiä, jotka olivat ravitsevampia. Ne piti kerätä oikean kokoisina ja tietynlaisesta maastosta, en koskaan onnistunut siinä, sillä ne maistuivat pahalta. Villivihannesvaihe oli korkeintaan parin kesäisen viikon mittainen.

Eräs tuttuni harrasti transkendaalista mietiskelyä, en tiedä mitä siinä ajateltiin, mies oli jatkuvasti rauhallinen kuin kesäsunnuntai mummolassa.

Työkaverini kävi tänään töissä vuoden ikäisen lapsensa kanssa. Lapsi oli hiljattain oppinut kävelemään, oikeasti hän juoksi paikasta toiseen. Juoksu lähti vähän etukenosta asennosta, tasapainon säilyttämiseksi hänen oli pakko pikaisesti siirtää jalkojaan toisen eteen, ettei olisi kaatunut. Kädet hän sijoitti juostessaan suoraan sivulle kuin pienet siivet. Näin tasapaino saattoi säilyä, kunnes hän mätkähti lattialle, nousi ylös ja aloitti taas juoksunsa. Kun nyt on keksitty vesijuoksu ja sauvakävely niin seuraava luonteva laji olisi vauvajuoksu. Alkuun nolottaisi juosta kädet sivulle siiviksi levitettynä, mutta pian lenkkipolut olisivat täynnä vauvajuoksijoita. Suomalaiselle tämä olisi siitäkin mukava laji,että siinä olisi pakko olla vähintään kahden kädenmitan päässä muista harrastajista.

Lienen jo riittävästi kirjoittanut tätä järjetöntä villivihannessotkua. Minun on pakko lähteä lenkille, vaikka se innostaa minua kaikkein vähiten. Olen niin jo päivällä päättänyt. Enkä millään keksi yhtään tekosyytä. Laukaan Peurungan kuntoutuskeskuksen seinälle on näyttävästi kirjoitettu suuren johtajamme Urho kekkosen sanat KAIKKI SYYT, JOTKA ESTÄVÄT SINUA LIIKKUMASTA OVAT TEKOSYITÄ.