Satuhäät

Eilen illalla yhden vanhan ystäväni luona joimme lasilliset punaviiniä, söimme juustoa ja katsoimme telkkairista ohjelman Satuhäät. Sekä morsiammella että sulhasella oli 8-vuotiaat lapset edellisestä suhteesta, lisäksi heillä oli yksi yhteinen lapsi. Seurusteluaikana sulhanen oli jo jäänyt kiinni uskottomuudesta, mikä tietysti ohjelmassa avoimesti kerrottiin. Kosinta oli tapahtunut kosteissa illanistujaisissa. Siinä me kaksi eronnutta kyynikkoa katsoimme unelmahäitä ja arvailimme avioliiton ennustetta. Onneksi emme pilanneet kenenkään parantumattoman romantikon katselukokemusta.

Hauskaa Vappua kaikille! Koira söi aikoinaan ylioppilaslakkini, joten en niin kovin näistä pippaloista perusta.

Arvoesineet

Löysin kansion välistä paperin: ARVOESINELUETTELO. Kopioin sen tähän:

1. Tuulitakki ja housut
2. Aluspaita ja housut
3. Villapaita
4. Kengät
5. Villasukka (1 kpl)
6. Kännykkä
7. Kotiavaimet ja autonavain
8. Hammasproteesi

Rutiinit

Pidin eilen esitelmän toisessa sairaalassa toisella erikoisalalla. Ylilääkäri luki esityksen ajan papereitaan. Joku haukotteli. Kiihdytin vauhtia ja hypin diojen yli.

Tutkimusvapaalla on muodostunut tietyt rutiinit. Asustan yhden ystäväni nurkissa. Hänellä on suuri omakotitalo. Milloin hän hermostuu minuun. Levittelen vaatteeni pitkin huonetta. Aamulla kuljen sairaalalle 7.30 bussilla, joka on täynnä koululaisia. Kaikilla on kuulokkeet korvillaan. Tänään satoi lunta.

Sairaalalla katson ensin sähköpostin, käyn "palaverissa" T:n kanssa. Minä juon kahvia ja T teetä. Keskustelemme yleensä kaikesta muusta kuin meneillään olevasta projektista.

Päivitän blogia. Sen jälkeen aloitan työt.

Käyn FB:ssa puolen tunnin välein, katson samalla sähköpostit. Homma on hyvin rutiininomaista. Syömään menen klo 13. Klo 14 alkaa pohkeita pakottaa, jalat käyvät levottomiksi, tahti hiljenee. Käyn FB:ssa 15 minuutin välein. Klo 15 homma on epätoivoista söhertämistä. Klo 16 jälkeen käyn 10 minuutin välein FB:ssa ja katson sähköpostit. Jaloittelen 5 min välein. Klo 17 myös reisiä pakottaa. Klo 17.30 alkaa hartioita kivistää. Käyn FB:ssa 5 minuutin välein. Klo 18 poistun.

Menen ystävän kotiin ja heittäydyn sohvalle. Hän tulee töistä klo 19 (on lähtenyt klo 7.30). Joku on muuten kateellinen hänen palkastaan. Lähdemme heti lenkille. Välillä hänen miesystävänsä on mukana. Sitten joutaakin nukkumaan.

Syntymä

Minulla on tänään syntymäpäivä. 24 vuotta sitten synnytin toisen lapseni tässä samassa sairaalassa, jossa luen kuolleiden papereita.

27.4.1986 pidin pinkkiä toppatakkia, joka kiristi vatsan kohdalta. Hain videovuokraamosta elokuvan Hohto. Istuin kotona keinutuolissa, supistukset antoivat oman pikantin efektin elokuvaan. Seuraavana aamuna syntyi poikani. Ex-mieheni ja tytär tulivat 29.4 sairaalaan minua ja vauvaa katsomaan. Oli lämmintä, tyttärellä oli farkut ja villatakki.

Hiekkalaatikolla ei saanut leikkiä. Säteili.

Nyt Suomeen puuhataan kahta uutta ydinvoimalaa.

Elämä

Olen arkistoprojektissani edennyt jo edesmenneisiin. Siinä se ihmispolon elo on teipillä moneen kertaan paikatuissa pahvikansissa (miehillä vihreissä, naisilla punaisissa). Päällä lukee lakonisesti exitus.

Hygienisti

Kävin tänään suuhygienistin vastaanotolla. Ammattinimikekin kuulostaa kamalalta. Makasin tuon naisen armoilla yli puoli tuntia. Hän poisti hammaskiveä ultraäänellä. Minä käsitän ultraäänen jotenkin pehmeänä, hellänä. Iholle sivellään geeliä ja anturia liutetaan iholla. Tämän sadistin laite piti inhottavaa ääntä ja vihloi hampaita. Vesi ja sylki valuivat nieluun ja olin varma, että tukehdun. Tästä kauhusessiosta piti pulittaa 80 euroa, 26 saa myöhemmin Kelalta takaisin.

Odotan

Istun junassa taas. K-S ks:n arkisto odottaa. Minä odotan arkistoa. Molemmat odotamme toisiamme luultavasti yhtä paljon.

Kolumnisti

Tänään Viidassa kävi puhumassa ihana Jyrki Vainonen. Lahjakkaita viisaita ihmisiä on hienoa kuunnella.

Olen oppinut hyvin tulkitsemaan saamaani kritiikkiä. Vein luettavaksi kolumnini. Opettaja sanoi,että kirjoitustyylini sopii hyvin kolumneihin, olen kuulemma hyvä kolumnien kirjoittaja= ei siitä ole mihinkään OIKEAAN kirjoittamiseen.

Kissa hajotti läppärini. Se alimmainen vaakasuora näppäin on irti. Sen kohdalla on enää pieni valkoinen nappula. Tekee kirjoittamisesta hankalaa.

Spam

Selvisi siis, että kyseessä oli spam.Uutta oppii koko ajan.

Puuttuva jalka

Tapasin tänään nuorehkon naisen, jolta on amputoitu toinen alaraaja. Minun pitäisi luonnollisesti olla iloinen, että minulla on kaksi koipea vaikkakin vähän selluliittista. En tänään osaa olla niin korkealle jalostunut. Tämä nainen on muutenkin varsin sairas, mutta hyvin elämänhaluinen. Siitä voisi olla melkein kateellinen. Hän on taitava ompelija. Hän kertoi ommelleensa hääpuvun ystävättärelleen. Muutaman boolilasillisen jälkeen tulivat häävieraat taputtelemaan häntä olkapäille. He hämmästelivät suureen ääneen kuinka nainen oli kyennyt vammaisena loihtimaan niin kauniin puvun. Ompelutöitä harvoin suoritetaan jaloilla. Tämä nainen kertoi, että häneen suhtaudutaan usein kuin lapseen tai heikkolahjaiseen koska häneltä puuttuu toinen sääri ja jalkaterä. Hän ei pysty pitkään pitämään proteesia ja kulkee pyörätuolilla. Mikä on tarinan opetus? Puuttuva jalka ei merkitse puuttuvaa järkeä.

Tyyny

Taivaalta tippuu jotain valkoista märkää. Kisu istuu ikkunalaudalla katse tuossa taivaalta putoavassa valkoisessa, valkoinen katoaa mustaan katuun. Saamme onneksi molemmat olla ikkunalasin täällä puolella.

Itsetuntoni ei ole tällä hetkellä kaksinen. En osaa kirjoittaa. Huominen kirjoituskurssi tuntuu piinalta. Yritin kirjoittaa edes jotain, ei onnistunut.

Keskustelimme tänään töissä päiväkodista. Omissa muistoissani siellä nukuttiin isossa salissa vihreissä telttavuoteissa. Silloin kun emme nukkuneet istuimme pöydän ääressä. Edessämme oli pieniä neliskanttisia kangaspaloja, joista purkautui lankoja. Purimme päiväkausia noita pikkuruisia kankaita. Niistä piti tehdä nallelle tyynyyn sisukset.

Kisu siirtyi ikkunalaudalta sohvalle. Tuossa se makaa vieressäni ilman huolia. Ei tarvitse kirjoittaa ja ruoka kannetaan eteen. Stressiä aiheuttaa vain paha punainen pölynimuri. Kisu pakenee sitä sängyn alle. Tietää, etten viitsi sieltä imuroida. Kunhan keskilattiat edes...

Vessat

Lupasin raportoida kisun entiselle emännälle, miten on mennyt. Mitä siitä kertoisi? Kisu on syönyt, nukkunut, kehrännyt, säntäillyt pitkin asuntoa, seurannut katuelämää ikkunasta, kisaillut leikkihiiren kera, naukunut ja raapinut raapimapuuta sekä huonekaluja.

Työpaikkani muuttaa väliaikaisesti kiinteistöön, jossa on aiemmin ollut väestöliiton työtilat. Siellä on vessa joka nurkassa. Liittynee aiemman vuokralaisen toimintaan. Sivubisneksenä voisimme pitää spermapankkia. Eipähän tarvitse jonottaa vessaan.

Fiksu kissaneiti

Kävin ensimmäistä kertaa kuukausiin lenkillä. Johtunee keväästä. Näytin kissaneidille miten raapimapuuta raavitaan ja se teki saman perästä. Fiksu kissaneiti.

Kissaneiti

Sievä kissaneiti viettää suurimman osan ajastaan sängyn alla. Hän pitää harjaamisesta. Alkaa heti kehrätä. Hän istuu nyt eteisessä ja kuuntelee porraskäytävän ääniä. Odottaa varmaan, että entinen emäntä tulisi hakemaan takaisin. Ostin raapimapuun, johon ruiskin eläinkaupan myyjän ohjeen mukaisesti kissanminttua. Ei kiinnosta neitiä. Hän raapii Vepsäläiseltä hankkimaani sohvaa.

Hullut päivät

Menin töiden jälkeen Hulluille päiville. Tein täsmäiskun alusvaateosastolle. Ostin lisäksi kisulle harjan, kamman, leikkihiiriä, kynsisakset ja kuivamuonaa. Virta vei vielä levyosastolle, josta ostin Frasierin 2 ja 4 kauden DVD:t angstisia sunnuntaipäiviä varten. Lähtiessä hankin pehmytjäätelön, jota söin keltaisesta kertakäyttömukista muovilusikalla kotiin kävellessäni. Kädessäni roikotin keltaista muovikassia, kuten kaikki muutkin kunnon kansalaiset. Se on suoritettu.

Kisu

Tässä on tuleva kissani. Hän saapuu sunnuntaina.

Kadonnut ajatus

Heräsin yöllä ja sain kuolemattoman ajatuksen. En muistanut sitä aamulla.

Kiehtova elämäni

Olen ollut kolme viikkoa poissa töistä, yhden viikon lomalla ja kaksi tutkimusvapaalla. Viime yön nukuin levottomasti, heräsin viiden maissa, enkä saanut enää unta. Pyöräilin töihin aamun viileydessä. Pyörässäni on nastarenkaat. Ajaminen tuntui kuitenkin huolettoman keveältä talveen verrattuna. Menin ensin osastonsihteerin luo ja kysyin minne on tänään mentävä. Hän osasi sen minulle kertoa. Mihin joutuisinkaan ilman tuota hienoa naista. Sitten mietin missä ovat takkini ja kenkäni: ne löytyivät osastolta. Puhelinta etsin kolmesta eri toimipisteestä, onneksi osastonhoitaja oli laittanut sen talteen. Olin unohtanut Uranus-tunnukseni, jouduin soittamaan uuden. Töistä tullessa kävin pyöräkorjaamolla. Pyörä olisi pitänyt jättää sinne odottamaan renkaiden vaihtoa, varauksia ei voi tehdä. Järjetöntä, siellä niitä seisoi rivissä kymmeniä. Lopulta sovimme, että vien pyörän sinne keskiviikkona ja saan sen takaisin maanantaina. Kevät villitsee: ostin kevättakin, jota en tarvitse. Se onkin nykyään villeyden korkein aste. Kävin yhden kaverin kanssa syömässä sushia. Kohta menen nukkumaan. Elämäni on kiehtovaa seurattavaa.

Menneisyyden haamut uudessa mediassa

Luulin täysin toipuneeni avioerosta. Siitä on jo vuosia. Huomasin, että ex-mieheni uusi vaimo on facebookissa. Hän on minua 13 vuotta nuorempi, kaunis ja laiha. Hän on aina oleva minua nuorempi. Hänellä on kymmenen kaveria enemmän kuin minulla. Jostain käsittämättömästä syystä se vieläkin kirpaisi. Olen ollut tekemisissä hänen kanssaan viimeksi pojan lakkiaisissa eikä tuolloin tuntunut juuri miltään. Ihminen on kumma otus.

Nuorten sävellahja

Kuuntelen "Nuorten sävellahjaa". Isä huutaa ja käskee sulkea radion. Olen päättänyt, että en koskaan lopeta ohjelman kuuntelemista. Paukautan huoneeni oven kiinni. Kelamankka on viritetty valmiiksi. Tartun kahteen äänitysvipuun. Juontaja lukee terveisiä. Haaveilen, että joku niistä olisi minulle. Nyt hän sanoo seuraavan kappaleen nimen. Sydän takoo vähintään sataa minuutissa. Juuri kun ensimmäiset tahdit kuuluvat käännän vivuista. Saan äänitettyä CCR:n kappaleen.

Pidättekö ostereista?

Olin eilen Tampereen Sinfoniaorkesterin konsertissa. Kävelin kotiin virkistäytyneenä ja sivistäytyneenä. Olen ollut viikon poissa Tampereelta. Mihin kaikki lumi on kadonnut? Astellessani kaupungilla katselin kevään merkkejä, lumen alta paljastuneita koirankakkoja, mäyräkoirien pahvikuoria, vihreyttä ei vielä näe. Vedin keuhkot täyteen kevään hajua. Gastropub Tuulensuussa myytiin ostereita 3 euroa kappale. Ravintolassa istui pariskuntia, pöydillä oli kynttilät. Ohitin ravintolan pienellä haikeudella. En pidä erityisemmin ostereista.

Sosiaalista elämää ja papereita

Viikko on lopuillaan. Menen tänään erään ystävän kanssa konserttiin ja sitä ennen syömään, joten lähden Tampereelle jo 14.25 junassa. Aikani menee siihen, että murehdin, miten vähän aikaa on. Tutkimusvapaa päättyy. Nyt on katsottuna vajaa 300 paperia. Yhden jutun korjaukset olisi tehtävä. Viikon päästä lähden Kuopioon. Tapaamme neljän luokkakaverin kanssa. Katsomme Kuopiosta kertovan näytelmän "Rakkaat Rissaset". Nimi kuulostaa siltä, että joku aperitiivi on väliajalla otettava. Pääasia on ystävien näkeminen. Ostin eilen Ryan Airin liput Edinburgiin kesäkuulle. Aktiivisia kansalaisia siis ollaan. Ennen tuota matkaa on kongressimatka Bergeniin, teatterimatka Jyväskylään...

Mille vuosikymmenelle haluaisit?

Eräässä blogissa pohdittiin, mahdollisuutta siirtyä jollekin toiselle vuosikymmenelle tai jopa vuosisadalle. Tyyliin larppaajat keski-ajalle. Haluaisikohan kukaan siirtyä vuosikymmenille, jolloin vietin nuoruuteni, eli 70- ja 80-luvulle. 70-luvulla sisustusvärit olivat kamalia. Oli tiukat taistolais- ja porvarisrintamat. 80-luku oli lähinnä nolo kasarivaatteineen. Kuuntelin eräänä aamuna ohjelmaa, jossa kerrottiin Persian shaahin ja hänen vaimonsa vierailusta suomessa. Ohjelmassa otettiin erittäin agressiivisesti kantaa shaahia ja hänen hallintoaan vastaan. Olisi vaikea kuvitella, että tänä päivänä käytäisiin yhtä kiivaasti jotain hallitsijaa vastaan missään tiedotusvälineessä. Tuli ihan ahdistava olo. Mieleen palautuivat riidat, joita isän kanssa politiikasta kävimme. Toisaalta meistä on tullut pliisuja.

Mustat lasit

Mitään ei tarvitse keksiä, kaikkea oikeasti tapahtuu. Vaimo ja tytär yrittivät kuljettaa kuollutta miestä lentokoneessa. Mies oli tällätty pyörätuoliin ja silmille laitettu aurinkolasit. Kuolleen kuljettaminen olisi ollut todennäköisesti kalliinpaa ja mahdollisesti lippu oli jo hankittu. Omaiset väittivät luulleensa 92-vuotiaan papan vain nukkuvan.

Mummo putosi ikkunasta

Kauppakadulla putosi mummo toisen kerroksen ikkunasta yrittäessään saada kiinni ikkunalaudalle karanneen kissan. Mummo putosi mäyräkoiran päälle. Koira kuoli. Kissa käveli takaisin asuntoon ja söi ruokakupista kissanruoan. Mummolta murtui lonkka. Mummo joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle ja lienee siellä vieläkin. Naapuri näki kaiken ja meni ostamaan pullon vodkaa. Kissa joutui hunningolle, mutta se onkin jo toinen tarina.

Yritin kirjoittaa jutun Daniil Harmsin tyyliin. Lukekaa kuitenkin niitä oikeita. Hauskaa kuitenkin oli.

Tunnetila

Ystäväni kävi laihdutuskurssilla, jossa puhuttiin siitä, kuinka ihminen syö erilaisiin tunnetiloihin. Päätimme olla syömättä tunnetiloihin. Minun teki mieli voileipää. Päätin, ettei kyseessä ole tunnetila vaan voileivän himo. Söin kaksi ruisleivän palaa, jotka päällystin juustolla ja velvollisuudentunnosta laitoin vielä päälle pari kurkunpalaa. Äsken mieleni alkoi tehdä mustikkarahkaa, mikä ei luonnollisesti myöskään ole tunnetila, joten suuntaan tästä heti jääkaapille.

Jänis

Olimme tyttären kanssa sukuloimassa. Homma lähti heti alkuun vähän vinoon. Olin ostanut liput junaan, jossa ei ollut ravintolavaunua. Istuminen kahvikupin ääressä ravintolavaunussa kuuluu ehdottomasti näihin reissuihin (tyttäreni ei käytä alkoholia).

Joudun aina regressiotilaan kun koko lapsuudenperhe kokoontuu. Emme kuitenkaan riidelleet. Söimme hyvän päivällisen. Isä ei antanut kuoria perunoita vaan ne piti keittää kuorineen. Lampaassa oli vähän kalvoja, joka stressasi äitiä (lammas oli hyvää). Illalla katsoin tyttären kanssa Harry Potter elokuvan. Nukuin viimeisen puolituntisen, mutta luotan siihen, että elokuvassa oli onnellinen loppu.

Tänään söimme erinomaista jänispataa. Isä oli salametsästänyt tuon elikon. Ehdotin täydelliseen luontaistalouteen siirtymistä. Ajatus pupun syömisestä tuntui epämiellyttävältä, mutta kun tuo erinomainen eines oli edessäni unohdin koko jutun. Olenkohan syyllistynyt laittomuuteen?

Panttivanki

Pari toisilta varastettua ajatusta. Kuka voi enää keksiäkään mitään täysin omaa. Elintasomme on huimasti noussut kolmenkymmenen vuoden aikana. Emme koe sen lisäävän tyytyväisyyttämme, koska emme vertaile varallisuuttamme tuohon entiseen vaan kanssakulkijoihimme. Heidänkin elintasonsa on noussut. En ymmärrä taloutta ollenkaan, miksi yrityksen pitää aina kasvaa, miksei tuollainen stabiili tila riitä. Ilmeisesti muut menevät tuossa tapauksessa ohi ja yritys menenettää markkinansa. Hullun hommaa.

Kuuntelin aamulla ohjelmaa "Nadjan huone". Siinä haastateltiin uuden novellikokoelman julkaissutta Pasi Lampelaa. Eräs novellihenkilö, oli sitä mieltä, että olemme kaikki panttivankeja, jotka maksamme vapaudestamme. Teemme hullun lailla töitä, että onnistumme lunastamaan viikon vapautta aurinkorannalla.

Tämä "vapaa" henkilö lähtee nyt sukuloimaan. Melko vapaaehtoisesti. Vuorokaudeksi.

Kävelevä kommunisti

Aamulla radiossa keskusteltiin pyhiinvaelluksesta. Viisas Torsti Lehtinen kertoi vaelluksestaan Athos vuorella ja pari naista Santiago de Compostellan reissuistaan. Athos vuorelle eivät naiset pääse. Pilaavatko naiset pyhyyden kokemuksen, ehkä me sitten tärvelemme sen. En tiedä onko missään pyhiinvaellusreittiä, jossa saisivat kulkea vain naiset. En tiedä haluaisinko edes sinne. Pyhiinvaellukset karsittiin luterilaisuudesta, ajateltiin, ettei armoa saavuteta teoilla. Olen patikoinut ihan maallisesti ja kokenut siinä voimakkaasti irtautumisen arjesta. Pidän muutenkin kävelemisestä.

Viime yönä näin unta, jossa patikoin. Olen yleensä ripeä liikkuja. Seuranani matkalla oli nuorempi siskoni ja jäin koko ajan hänestä jälkeen. Se harmitti minua unessa kovasti. Vaikka kuinka yritin vauhtia kiristää, ei siitä ollut apua. Liittynee sisaruussuhteisiin ja omaan kilpailuviettiini.

Olimme kerran jossain työpaikan pippaloissa. Päädyimme siiihen, että lähdemme vielä jatkoille. Hoitajat alkoivat puuhata taksikyytejä. Minä ehdotin kävelemistä, matkaa oli kilometrin verran. Hoitaja J tokaisi, että Heidi on sellainen kommunisti, että haluaa kävellä joka paikkaan.

Hyvät, pahat ja rumat

Yhden kaverini veljet kirjoittivat aikoinaan piruillessaan Keski-Suomalaisen yleisönosastolle, että heitä inhottaa mennä Jyväskylän linja-autoasemalle kun siellä näkee niin rumia ihmisiä. He saivat lukuisia vastineita tyyliin "Mitä te itse luulette olevanne." Juttu tuli mieleen kun aamulla lähdin lenkille ja kävelin Hämeenkatua. Näkymät eivät olleet kauniit. Kaikilla vastaantulijoilla on mäyräkoirat käsissään. Keskustorin nurkalla apteekin tienoilla seisoskeli sellainen sekakäyttäjien näköinen remmi. Minä sattumoisin astelin freesinä auringonpaisteessa. Voisihan asia olla toisinkin, voisin pyöriä noissa porukoissa. Oikeastaanhan se on kuitenkin aika pienestä kiinni.

Lukija

Luin jostain naistenlehdestä Paul Austerin haastattelun. Auster oli opettanut kirjoittamista yliopistossa. Hän oli sitä mieltä, ettei kirjoittamista voinut opettaa. Hyvien kirjoittajien sijaan opiskelijoista tuli hyviä lukijoita. Olen Viidassa löytänyt uusia kirjailijoita mm. hulvattoman Daniil Harmsin. Ihana tuttavuus. Sain vihdoin kirjan Sattumia antikvariaatista. Omistaja oli varastoinut sen jotakuta varten tiskin alle. Ostaja ei koskaan ilmaantunut ja niin sain teoksen 7 eurolla. Kirjasta on tulossa uusi painos.

Tässä kirjan lyhyin tarina, pidempää en jaksa kopioida:

Uusi anatomia

Erään pikkutytön nenään kasvoi kaksi vaaleansinistä nauhaa.Tapaus oli siinä mielessä harvinainen,että toisessa nauhassa luki "Mars" ja toisessa "Jupiter".


Ei ehkä paras, mutta lyhyin esimerkki Daniil Harmsin taiteesta.

Kipeä polvi

Lääkäri naputtaa tietokonetta, potilas tuijottaa hänen valkoista selkämystään. Lääkäri kääntyy tuolilla potilaaseen päin. Tuolissa on pyörät alla. Lääkäri näyttää väsyneeltä ja kalpealta. Potilas istuu ja katsoo tarkkavaisesti lääkäriä.

"Minkälainen vaiva teillä on ja milloin se alkoi?" Lääkäri vilkaisee kännykkäänsä, siihen on ilmeisesti tullut tekstiviesti. Potilaan kännykkä alkaa soida säkkijärven polkkaa. Potilas vastaa puheluun.

"Olen lääkärissä, en voi nyt puhua."
"Vasara on autotallissa. Et löydä. Minä hakkaan sitten kun tulen." Sulkee puhelimen ja laittaa povitaskuun. Katsoo anteeksipyytävästi lääkäriä.

"Olin Ruotsissa käymässä. Tytär asuu siellä, on asunut jo 10 vuotta. On naimisissa ruotsalaisen kanssa. Menin sinne vaimon kanssa. Pitivät häät. Vaikka monta vuotta ovat yhdessä asuneet. Niillä on lapsikin. Oikeastaan ei se niiden lapsi ole vaan adoptoitu. Thaimaasta. Pitkään sitä lapsettomuutta tutkittiin. Kummastakaan ei vikaa löydetty.Kaikki hoidot saivat, mutta eivät saaneet lasta. Sitten tämän pojan sieltä Thaimaaasta ottivat. Mukava poika. Ei kyllä osaa suomea."

"Entä se vaiva?"

"Söin siellä aamiaiseksi kaurapuuroa. Otin lasillisen tuoremehua, vaikka en minä yleensä mehuja juo. Kalliita ovat ja turhia kaloreita vaan. Se oli Juhannusta edeltävä viikonloppu, se oli lauantai vai oliko se kuitenkin sunnuntai. Vaimo ei ollut vielä herännyt. Se on aina ollut sellainen aamu-uninen."

Lääkärin silmät painuvat kiinni. Kuuluu vieno huokaus ja sitten kova kolahdus. Lääkäri nousee ylös lattialta ja pitelee otsaansa. Työtuoli on rytäkässä liukunut metrin päähän. Lääkärin silmälasit ovat vääntyneet, saakohan niistä optikko enää kalua.

"Ei kai teitä sattunut?"

Lääkäri murahtaa, vetää tuolin pöydän ääreen ja istuu.

"Siis mikä teitä vaivaa?"

"Polvi on kipeä."