maanantai 10. lokakuuta 2011

Katin vaivat

Odotan, että sade hellittäisi sen verran, että voisin lähteä T:n kanssa lenkille. Armonaikaa on kahdeksaan saakka, jos sitä ennen ei edes hieman selkene, jää lenkki tekemättä.

Kissalla on ripuli. Kerttu on pitkäkarvainen, eikä sen peräpäästä roikkuva ripuliuloste ja kissanhiekkakokkareet ole mieltäylentävä näky. Joudun pesemään neitoa väkivaltaa käyttäen. Kissa raukka on ragdoll, joten se vastustaa toimenpidettä enemmän naukumalla surkeasti ja kiemurtelemalla vienosti. Kerttu ei ymmärrä, että voisi kynsiä ja purra minua. Pitää vain toivoa, ettei sen tarvitse mennä hiekkalootalle ennenkuin sen peräpää kuivuu.

Hesarissa kirjoitettiin siitä vääryydestä, ettei lääkikseen pääse suoraan lukiosta kuin vähemmistö opiskelijoista. En ymmärrä mikä siinä niin pahaa on jos joku on niin sinnikäs, että moneen kertaan pyrkii, niin hän on todennäköisesti tosissaan. Minusta nykyiset lääketieteen opiskelijat ovat fiksuja ja motivoituneita opiskeluun. Heitä on hauska neuvoa. Yleensä ne vanhemmat ovat kypsempiä ja valmiimpia.

Nyt sade hellitti ja T soitti. Lähden kohti pimeyttä ja märkyyttä ja jätän ripulivaivaisen katin kotiin.

Ei kommentteja: