perjantai 14. huhtikuuta 2017

Levolle laske Luojani

Kaadoin työpaikan kahvihuoneen pöydällä seisovan suolasirottimen. Sen kaataminen tuottaa kuulemma todella huonoa onnea. Hyvästi omaisuus, terveys, työpaikka ja onni rakkaudessa (mikä onni?). Vaikutuksen voi kumota viskaamalla suolaa vasemman olkapään yli, joten tein sen ja säästyn luultavammin teon kamalilta seurauksilta.  Pyydän anteeksi Mairelta, joka joutuu sen suolan siistimään pöydältä ja lattialta  selkäni takaa.

Sairaalahuoltajan sijainen sanoi, että hän kyllä näkee kuka sotkee ja kuka ei. Minulla on neuroottinen tapa korjata lattialta kaikki mikä sinne putoaa: paperipyyhkeet, puhdistuslaput, laastarien kuoret ja tyhjät neulapakkaukset.

En muuten koskaan kättele potilaita kynnyksen yli, sillä se tietää eripuraa eli tässä tapauksessa oletettavasti valituksia potilasasiamiehelle ja mahdollisesti ylempiinkin valitusasteisiin.

Uskonnollisen pääsiäisen tapahtumien kulku on minulle hieman hämärä. Mitä tapahtuu minäkin päivänä ja miksi pääsiäisen ajankohta vaihtelee. Pääsiäinen merkitsee lähinnä lammaspaistia ja punaviiniä sekä aikaa, jolloin ehtii viedä talvisaappaat vintille.

Eilen sain kylässä nauttia erinomaista parsarisottoa, lammasmakkaraa ja valkoviiniä. Keskustelimme uskonnosta ja uskonnon uhreista. Minä en virallisesti usko, enkä kuulu kirkkoon, mutta saatan hätätilanteessa rukoilla ihan varmuuden vuoksi.  Kotini oli tavallisen uskovainen: tavallaan uskottiin, mutta uskosta ei puhuttu mitään, eikä sitä toteutettu mitenkään.

Molemmat mummoni (toinen heistä oli papin tytär) kuuntelivat radiosta jumalanpalvelukset ja opettivat meidät lapset rukoilemaan "Levolle laske Luojani". Jätin rukouksesta pois kohdan "Sijaltani jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi.",  sillä en halunnut taivaaseen vaan tahdoin jatkaa elämääni maan päällä ja saavuttaa iän, jolloin saisin syödä karkkia niin paljon kuin haluan ja valvoa myöhään.

3 kommenttia:

Karenina Unska kirjoitti...

Minullekin opettiin sama rukous vähän eri asussa: "Jos vuoteistain en nousisi, taivaaseen ota tykösi." Lapsena kuulin sen näin: Jos Vuoteistainen nousisi, taivaaseen ota tykösi. Joka ilta mietin, millainen se Vuoteistainen on ja mahtaa olla hirmuinen, jos siltä voi välttyä vain ylöstempautumisella.

Lapsena väärin ymmärretyt sananparret istuvat kauan. Vasta vähän aikaa sitten tajusin, että mummolaan pyöräillessä ei puhutakaan tanssimatkasta, vaan siitä, että niinkuin tanssi - matka käy. Minä olen ollut tanssimatkalla lapsuuden ja suurimman osan aikuisiästä.

Leena Laurila kirjoitti...

Meillä on keittiön yläkaapissa keramiikkakananen. Sen nimi on Pääsiäinen. Se ja kolme tyttärien 20 vuotta sitten maalaamaa munaa nostetaan pöydälle. Pääsiäisen jälkeen ne laitetaan takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa pääsiäistä. Kätevää. - Huhtikuu on kaikkien kuukausien inhokkini ja pääsiäinen osuu useimmiten siihen, joten se menee samaan kärsimykseen. Isäkin kuoli näihin aikoihin. Onneksi toukokuu, ihanimmista ihanin tulee...

Hoo Moilanen kirjoitti...

Uskonto voi aiheuttaa kauhistuttavia traumoja. Tekee pahaa, kun erään ovelta ovelle kiertävän uskonnon edustajat värväävät joskus lapsensakin mukaan. Vihastuttaa, kun kirkassilmäinen lapsi lukee kohtia isosta kirjasta (en kirjoita isolla) papukaijatyyliin. Tunnen pari ko. uskontoon pakotettua, joiden mieli on ollut kovilla siinä vaiheessa, kun on nuorena aikuisena alkanut ajatella ihan itse ja pyristellyt irti uskonnosta.

Miten se sanonta menikään, että lapsena uskovainen on katkera aikuinen.