Tarjouduin kastelemaan jälkeläiseni ja hänen puolisonsa kukkat ja yrtit sillä aikaa kun he ovat poissa. He palasivat eilen kotiin, ja olin unohtanut koko viherkasvit. Kärsin vakavasta dementiapelosta, joten pidän kaikkia unohduksia ilmeisinä dementian merkkeinä. Myrtit ja yrtit olivat selvinneet hengissä, näin minulle vakuutettiin.
Ville Hänninen on haastatellut joukon suomalaisia kirjailijoita teokseen Miten kirjani ovat syntyneet. Minulle selvisi, että Petri Tamminen on kirjoittanut esikoiskirjansa Metso-kirjastossa! En ole vielä lukenut Hännisen teosta kokonaan, mutta tie kirjailijaksi ei ole kepeä kulkea. Ensimmäiset kirjat ovat harvoin myynti- ja arvostelumenestyksiä, vaan niitä edeltävät teokset ovat ainakin minulle ihan tuntemattomia. Ja joskus tulee niitä hylsyjäkin.
Luin Mika Waltarin sanoneen, ettei koskaan saa paljastaa jonkun teksin syntyneen helposti, vaan sen pitää kertoa vieneen kaiken. Ihmissuhteet, yöunet, terveyden ja varsinkin mielenterveyden.
Hallitus on muodostettu ja nyt odotan kauhulla mitä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi toinen poikani nauttii juuri aikuiskoulutustukea, sillä se lakkautetaan. Minulta ei viedä juuri mitään vaan niiltä, joilla on jo ennestään vaikeaa.
Olen seurannut Erkka Mykkäsen podcastia Kirjoittamisesta ja tykännyt kovasti. Kaipasin jotain muuta kirjoittamiseen liittyvää kuunneltavaa ja löysin eilen englanninkieliset podcastit. Mahtavaa!
Joku saattaa ihmetellä, miksi olen laiskistunut blogin päivittämisestä. Se johtuu siitä, että virkkaan paitaa jämälangoista. Yhden beigen lankakerän löysin Lapintieltä pahvilaatikosta, jonka päällä luki "Saa ottaa!" Mietin heti aamusta, että kirjoittaisinko vai virkkaisinko yhden kerroksen. Virkkaan lopulta vähintään kuusi kerrosta.
