Aloitan blogini usein Kävin... Jospa kokeilisin jotain uutta:
Piipahdin Työväenkirjallisuuden päivillä tai oikeammin tilaisuus kestää vain yhden päivän.
Viivyin pari tuntia, jonka jälkeen siirryin uimaan Mältinrantaan. Näin pahaksi on uintiriippuvuuteni mennyt.
Anneli Kanto piti innostavan avajaispuheen, jonka voi kokonaisuudessaan lukea hänen blogistaan. Päivän teemana olivat muutosvoimat. Kanto mainitsi Mahatma Gandhin, joka sanoi, että Ole se muutos, jonka haluat maailmassa tehdä. En ole ollut sitä, mutta onneksi lukuisat ihmiset ovat olleet.
Minua liikutti muuutoksen tekijä vuosikymmenten takaa. Leski, kolmen lapsen äiti, Ilma Lidgren Imatralta.
Ilma keräsi marjoja saaresta muiden imatralaisten naisten kanssa ja teki torikauppaa elättääkseen lapsensa. Maanomistaja vei naisten puolukat, sillä hänellä oli niihin omistusoikeus. Ilma ei tähän tyytynyt vaan kävi työväenyhdistyksen juristin kanssa oikeustaisteluun. Tämän ansiosta Suomeen saatiin myöhemmin laki, joka takaa meidän mustikkapiirakkamme.
Jokaisenoikeudet tuntuvat meistä itsestään selviltä, mutta monessa maassa niitä ei ole. Kiitos Ilma.
En pidä paneelikeskusteluista, joissa vetäjä kysyy samat kysymykset vuorotellen jokaiselta osallistujalta. Kuuntelin kuitenkin paneelin Työväenluokkaiset lapset ja nuoret murrosten maailmassa. Paneeliin osallistuivat Mila Teräs, Mikko Malila ja Hanna-Riikka Kuisma. Paneelia veti huolellisesti hommaansa valmistautunut Milla Peltonen.
Olin lukenut näistä vain Hanna-Riikka Kuisman romaanin Korvaushoito. Hanna-Riikka Kuisma sanoi olevansa enemmänkin työttömyys- kuin työväenkirjailija.
Kuisma sanoi, että laittomista päihteistä riippuvaisista henkilöistä saa käyttää vaikka mitä nimityksiä kuten nisti tai narkkari, kun kenestäkään ihmisestä ei ole sallittua käyttää sitä tunnettua N-sanaa.
Alfa-PVP:n levittyä Suomeen olen huomannut, että sen käyttäjiä on ryhdytty demonisoimaan. Mitä tehdä kun kohtaa peukkua (en pidä nimityksestä, mutta ei voi mitään) käyttävän henkilön, kysyvät lehdet. Älä tuijota, älä sano hänelle mitään, kierrä kaukaa, juokse pakoon, heittäydy maahan, suojaa niskasi ja näyttele kuollutta. Ai niin se koskikin karhun kohtaamista.
Eivät nämä ihmiset kaipaa demonisointia vaan apua.
6 kommenttia:
Ilmalle suuri kiitos hänen taistelustaan maanomistajaa vastaan. Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä kuinka vähän sitä tietää vaikka tulee luettua netistä kaikkea virallista ja sivistävää tekstiä. Nykyään tavan kansalainen, vähäpätöinen ihminen hukkuu kaiken informaatiotulvan alle eikä hänen töistään tai saavutuksista monestikaan kuule, ellei hänen tekoihinsa liity suurta dramatiikkaa tms. Turhista julkkiksista taasen saa lukea (olettaen edes viitsii lukea otsikkoa pidemmälle) päivittäin, milloin mistäkin typerästä välirikosta vastakkaisen sukupuolen kanssa etc.
Veden lämpötila unohtui 😀.
Josko vielä tarkenisin Mältinrantaan.
Kirsi
En minäkään ollut kuullut hänestä aiemmin.
Anteeksi! Se oli jossain 16 asteen tienoilla, en muista tarkemmin.
Kiitos!
Eilen pääsin järveen, joka lähes 18 astetta. Tänään toiseen, 17-asteiseen.
Kirsi
Ilma Lindgren.
"Jokamiehen oikeudet"ja marjastaminen mainitaan jo vuoden 1889 rikoslaissa, mutta lakia tulkittiin aika vapaasti ja marjastuskiistat olivat yleisiä. Ilma L:n tapaus ratkesi vasta Korkeimmassa oikeudessa melkein kuuden vuoden vääntämisen jälkeen - siinä välissä Suomi oli ehtinyt itsenäistyä ja käydä sisällissodankin. Alemmissa oikeusasteissa Lindgrenin asiamiehenä toimi entinen konstaapeli, Korkeimmassa oikeudessa viipurilainen asianajotoimisto.
Koko keissi (ja siinä sivussa paljon muutakin) on seikkaperäisesti selostettu Vuosilusto 14. Metsät ja tulevaisuus -nimisessä julkaisussa. Löytyy myös verkosta.
Lähetä kommentti