maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kolme kultaista sääntöä pakastamisesta

Epäilen, että jääkaappia ja pakastinta jotenkin säädetään samasta nupista. Pesin jääkaapin. Pakastin sulaa paukkuen, Kerttua pelottaa. Kun vein roskat ulos se jäi naukumaan kuin henkensä hädässä.

Opin tiettyjä keskeisiä seikkoja pakastamisesta:
1. Jos et syö punaisia viinimarjoja vuonna 2009, et syö niitä myöskään 2010 tai 2011
2. Ei kannata säästää wokkivihannesten/katkarapupussien loppuja. Valkean jääklimpin keskeltä hädin tuskin erottuivat thaimaalaiset vihannekset.
3. Hienoa säästää ruoan loppu rasiaan myöhempää käyttöä varten. Niistä ei vaan saa selkoa onko kyse keitosta/kastikkeesta vai peräti laatikosta. En ole viitsinyt kirjoittaa sisältöä rasioiden päälle, sillä olen ollut varma, että käytän ne pikaisesti ja muistan niiden laadun. Rasioista puuttuvat myös päivämäärät.

Pakastaminen on hieno säilömismuoto.

10 kommenttia:

Minerva kirjoitti...

Jos kadottaa jäätelökoneen muut osat, ei pitäisi olla mitään syytä säilyttää pakastimessa sitä pakastettavaa kylmäosaa.

Jos pakastimesta löytyy soraisia lumipalloja, lapset ovat olleet asialla. Taas.

Marjoja säästetään alkuvuosi, jotta ne riittäisivät koko vuodeksi. Sitten niitä käytetään kuukauden sisällä marjapiirakoihin ja kaikkeen muuhun terveelliseen.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jäätelökoneen osat saattavat yllättäen löytyä. Talvella on hyvä säilöä lumipalloja, mitstä niitä muuten heinäkuussa saa. Perinteisesti marjoja säästellään koko syksy, poimiessakaan niitä ei saa laittaa suuhun vaan astiaan ja sitten äkkiä pakasteeseen.

Marja kirjoitti...

Ja ehdottomasti pitää muistaa se, että pullaa ei koskaan kannata syödä tuoreena, vaan se pakastetaan ja puolen vuoden päästä nakerretaan kuivia, pakastimelta maistuvia känttyjä kahvipöydässä.

Merja kirjoitti...

Ja olettehan maistaneet vuosikertasieniä? Kantarelleissä pitkä pakastusaika kehittää mainion karvaan maun...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Paraneeko mikään maku pakastamalla?

Lasse kirjoitti...

Ginin?

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Unohdin vahvat alkoholituotteet. Ilman muuta gini ja vodka. Jääpalat ovat myös kivoja.

S kirjoitti...

Vuosikertamuikut ne vasta ovat jotakin! Ei niitä kissakaan syö. Eikä meillä ole enää ollut kissojakaan yli kymmeneen vuoteen, joille niitä voisi edes yrittää syöttää.

Krisu kirjoitti...

Jos mummu on tehnyt meille karpalomehua, niin mihin tarkoitukseen olen pakastanut karpalomoskan, joka mehumaijaan on jäänyt? Voi olla aika vinkeää näin vuosien kuluttua. Taidan huutokaupata ne. Laivahylyistäkin löydetyt kaljapullot ja mitkä lie shampanjat myydään huikeisiin hintoihin, vaikkei kukaan tiedä sisällön ladusta enää mitään.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Huuto nettiin?