Pakkozumba

Kerttu on ollut tänään alavireinen, naukunut ja syönyt niukasti. Syy on sangen ymmärrettävä: valtakunnan ykköskissa Miska on siirtynyt kissataivaaseen.

Suomalaisen kansalaivelvollisuus on liikkua, että jaksaa eläkeikään asti  töissä kitkuttaa. Nyt on lisäksi havaittu, että lääkefirmat ovat meitä huijanneet ja piilotelleet tutkimustuloksia, joissa masennuslääkkeistä ei ole sokeripalaa enempää hyötyä meille alavireisille loman odottajille. Sen sijaan liikunta on parasta mielialalääkettä. Koska odotan vaisuna iäisyyden päässä (seitsemän työpäivää) siintävää säälittävää neljän viikon lomaa, niin päätin hakeutua jumpaamaan liikuntakeskukseen. Minulla sattui olemaan ostettuna kymmenen kerran verran tätä itsensäkiduttamista, olen käyttänyt vasta kolme ja voimassaoloajan päättyminen häämöttää vaarallisen lähellä. Aiemmin nautin jumpasta, nyt se suoraan sanoen kyllästyttää minua armottomasti. Paljon mieluummin lukisin Alice Munron novellikokoelmaa Liian pajon onnea tai kirjoittelisin ja mietiskelisin.

Olin ostanut nuo viheliäiset jumppapalvelut naisten kuntokeskuksesta, sillä sinne ei tarvitse sitoutua vuodeksi. Jumppasaliin kuljetaan kuntosalin läpi. Salissa kaksi naista polki haluttoman näköisesti kuntopyörää. He lukivat samalla naistenlehtiä, jotka oli viritelty pyörän aisoissa olevaan telineeseen. Nuori kaunis nainen venytteli ja katseli itseään tyytvyväinen ilme kasvoillaan suuresta peilistä.

Ohjaaja oli perinteisen tekopirteä. Tuttuun tapaan hän hämmästeli kuinka olimme saapuneet paikalle vaikka oli kaunis ilma. Eturivissä zumbasi nainen oikein urakalla ja epätahtiin. Palkitsin itseni tunnin piinasta hyvällä salaatilla ja lasillisella valkoviiniä. On oikeastaan törkeää ja äärimmäisen tuomittavaa pakottaa itsensä zumbaan, vaikka moni kai menee sinne ihan vapaaehtoisesti.

Aamulehti esitteli kirjallisuusblogeja. Mukana oli kaksi seuraamaani blogia Erjan lukupäiväkirja ja Sallan lukupäiväkirja. Luen myös kuvataideblogia nimeltään Nokkonen. Nämä kaikki kolme löytyvät blogilistastani.