En ole taiteilijasielu. Aamulla ylös noustessa en omaa ainoatakaan ylevää ajatusta, vaan ensimmäisenä mietin mitä laittaa päälle. Eilen pukeuduin kesämekkoon, joka sai kehuja, nyt siinä oli keskeisellä paikalla rasvatahra, joten se oli poissa laskuista. Toisaalta ammattini on siitä erinomainen, että vain jalat näkyvät. Laitoin päälleni pellavahamosen sekä hihattoman teepaidan (Gina Tricot 4.90). Seuraavaksi mietin, onko ihan pakko pestä hiukset ja tulin siihen tulokseen, ettei se ole ihan välttämätöntä. En tehnyt tiibetiläisiä riittejä, sillä olen opiskellut asiaa koskevaa kirjallisuutta ja riitit voi tehdä joko aamulla tai illalla, ei ilmeisesti kuitenkaan päivällä, koska siitä oppaassa ei mainittu mitään.
Lähdin polkemaan kohti työpaikkaani jo seitsemän aikaan. Tavoitteenani oli hankkia töihin mansikoita ja täten ansaita reilun maine. Minusta mansikat ja uudet perunat on hankittava nimenomaan torilta ja mieluiten Tammelan torilta. Torilla oli vain muutama asiakas, kojujen vierillä seisoi korkeita mansikkalaatikkopinoja. Ilma oli imelä mansikoista. Ajoin töihin mansikat pyörän aisassa keikkuen. Tuntui kesältä.
Työpäivän jälkeen pyöräilin Rauhaniemeen, torkuin varjossa ja uin lempeässä vedessä. Luin romaania, jota minulle on kehuttu ja jonka juonen käänteistä ja ihmissuhteista olen pudonnut kärryiltä viikkoja sitten. Jatkoin kuitenkin sitkeästi lukemista. Söin jäätelön.
Huomenna on kuudes perättäinen työpäivä. Tapaan rakkaimmat ihmiseni, jos kaikki menee hyvin.
1 kommentti:
Sama juttu tällä lukijalla! Minäkin hain aamulla torilta mansikat ja vein ne pyörän kahvassa töihin. Yrityksenä olla mukava ihminen siis ;).
Lähetä kommentti