lauantai 16. heinäkuuta 2011

Varoitus!

Taloni asukkaita vainoaa vanha mies. Hän kiertää pihaa ja talon edessä kulkevaa tietä tupakka huuliensa välissä roikkuen ja kärttää puheseuraa. Yhtenä päivänä hän pysäytti minut ja kysyi olenko osakkeenomistaja vai vuokralainen. Sanoin olevani omistaja, joka ei tosiasiassa pidä paikkaansa, sillä todellinen asuntoni omistaja on Osuuspankki. Mies naulitsi minut paikoilleen ja alkoi suomia talon hallituksen toimia. Kuuntelin miestä ja yritin olla katsomattta hänen hampaitaan, joita oli kaksi alaleuassa ja kaksi yläleuassa. Tämä teki miehestä oravan näköisen. En ole kertaakaan käynyt talon yhtiökokouksessa, joten minulla ei ollut paljonkaan sanottavaa, ynisin jotain epämääräistä. Pakoon en päässyt. Nyt olen viisaampi ja vältän katsekontaktia mieheen, joka väsymättä etsii uusia uhreja. Yleensä hän on puheissa jonkun ohikulkijan kanssa.

Kuuntelin äsken Ylen kanavalta ohjelmaa, jossa kehoitettiin kuulijoita soittamaan toimittajille asioista, jotka koskivat jotenkin suomalaisuutta. Eräs kuulija, äänen perusteella vanhempi nainen, aloitti sanatulvan, johon toimittajaparka ei saanut edes puolta sanaa väliin. Mahdollisesti nainen ei kuullut keskeytysyrityksiä.

Pelkään, että minusta tulee vanha yksinäinen nainen, joka suoltaa elämäntarinansa Siwan kassalle, samalla kun pitkä jono janoisia mäyräkoiriensa kanssa odottaa takanani.

2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Sulla ja mulla on samanlaisia pelkoja, mutta mie lasken sen varaan, että omaa käytöstään, toisin kuin muiden, voi hallita :-)

Sitäpaitsi meillä on intternetti johon suoltaa - nykyisillä mummoilla ei yleensä ole...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Mitä pidempään ihminen on elänyt, sitä kauempaa juttu on aloitettava. Siksi kai tarinoista tulee niin pitkiä.