Poissaoloilmoitus

Uusi asunto näyttää viihtyisältä. On tarkoitus purkaa yksi myöhemmin asuntoon rakennettu lasitiiliseinä pois. Isäni purki sitä pari tuntia, seurauksena oli kamala pöly ja yksi irronnut lasitiili. Nyt olohuoneen ja keittiön välisessä lasitiiliseinässä on pikantti kurkistusaukko. Siitä voi vaikka kurkata onko ruoka jo valmista.

Olen kaksi viikkoa (vähintään) poissa koneen äärestä, joten koittakaa kestää. Odottelette varmaan vesi kielellä Kuuban uutisia, mutta joudun heti sen jälkeen lähtemään Pariisiin. Joten saattaa mennä kolmekin viikkoa ja sitten uuden nettiyhteyden järjestely päälle. Joudutte ehkä tyytymään sinä aikana vähemmän laadukkaaseen lukemiseen. Tai menkää kirjastoon. Poissa ollessani ehditte lukea vaikka Proustin tuotannon.

Se on myöhästä ny

Kaikella rakkaudella, jos ei olisi siskoja, kuka soittaisi minulle, että kaurapuuro on ihan hyvää raejuuston kanssa. Kenelle sitten soittaisin ja kertoisin uuden puseron ostosta. Ketä kiinnostaisi, etteivät viimevuotiset farkkuni mene kiinni. Mihin numeroon soittaisin, kun en tiedä mitä ruokaa tänään laittaisin. Siskoilta saa vihjeet elokuvista, tv-sarjoista, ruoanlaitosta, kirjoista, levyistä, ihmissuhteista ja siitäkin mitä en halua kuulla. Siskot sanovat asioita suoraan, ovat välillä vittumaisia, parhaimmillaan kuitenkin korvaamattomia. Gynekologi epäili kerran minulla munasarjasyöpää (jota ei sitten ollutkaan). Siskoni sunnitteli tulevansa sairaalaan minua katsomaan. Hän tietää, että pidän Sinikka Nopolan kirjoista, niinpä hän lähti ostamaan uusinta kirjakaupasta. Sen nimi oli "Se on myöhästä ny".

Tere tulemast...

Kävin viikonloppuna Tallinnassa. Saatan olla niuho tiukkapipo, kärttyinen vanha ämmä, mutta en ymmärrä joidenkin käsitystä lomailusta. Loma alkaa siitä kun avataan oluttölkki ja sen jälkeen on joku juoma on koko ajan nokan edessä. Kävellessä ja hissillä liikkuessa siemaillaan alkoholijuomaa tölkistä, ettei mene sekään aika hukkaan. Viru hotelli vaikutti suurelta baarilta. Huoneessa haisi tupakalta ja iloinen juhliminen loppui viereisessä hotellihuoneessa aamulla klo 5. Meno ei ollut sen tyyppistä, että olisi tehnyt mieli liittyä seuraan. Aamiaisvierailla valui kuola suupielistä ja liikkuminen oli huojuvaa. Taidan olla kärttyinen vanha ämmä...

Kerran hauskalla matkalla menimme ravintolaan. Tarjoilija otti kaikilta tilauksen. Eräs nainen meidän porukastamme mietti pitkään ja sitten iloisena totesi, "I take just alcohol". Muistan tuon tilauksen aina kun näen tuon naisihmisen. Yksi tuttuni oli USA:ssa matkalla kollegojen kanssa, oli hyvin kylmä ilta ja he tilasivat ravintolassa "hot drinks", pöytään tuotiin jumalattoman kokoinen vati kanan siipiä. Tarjoilija oli kuullut tilauksen "hot wings". Kerran italianmatkalla tilasimme pastaa ja italialaista kastiketta, saimme kasan spagettia, jonka päällä oli poikittain iso makkara. Katsoimme ruokalistaa uudelleen siinä luki "with Italian sausage" ei "sauce". Ehkäpä nuo suomalaiset Tallinnassa yrittävät tilata teekupposta, mutta kielivaikeuksien takia saavat aina olutta.

Kauneutta sähköstä

Kävin eilen kosmetologilla. Kosmetologi levitti iholle geeliä, sen jälkeen hän liutti kasvoillani kahta teräsanturia. Antureista tuli kuulemma matalaa sähkövirtaa, joka sitten kuljetti kosteutta ihoni syvempiin kerroksiin. Kädessäni jouduin pitämään yhtä koneeseen kiinittyvää metallimokkulaa. Pelotti, että kone rikkoutuu ja saan kovan sähköiskun ja ihoni kärähtää ja sydämeni pysähtyy. En ole yhtään kauniimpi, mutta 70 euroa köyhempi. Jos ollaan rehellisiä olen 105 euroa köyhempi, koska ostin myös iholleni sopivan kasvonaamion.

Olin kerran kauneusillassa, jossa mainostettiin voidetta, jossa oli lohen DNA:ta. On kuulemma lähinnä ihmisen DNA:ta. Mahtavan tieteellistä. Tuotteita ei oltu testattu eläimillä vaan irlantilaisilla naisilla. Valtavan hienoa, eläinsuojelu on ollut aina lähellä sydäntäni.

Rentoa rupsahdusta viisikymppiset!

Hyvä terveys lehti valistaa meitä otsikolla "Rentoa elämää viidenkympin jälkeen"

Nainen masentuu, luut haurastuvat, sydänsairauksien riski nousee, syöpä vaanii, luut haurastuvat, iho kuivuu ja menettää joustavuutensa, lihasten kimmoisuus vähenee, rasvan jakautuminen naisen ruumiissa muuttuu (ei tarvinne mainita, että epäedulliseen suuntaan). Seksihalut vähenevät, lehti tosin lohduttaa, ettei se mitään, miehenkin erektio huononee.

Mutta ilouutinen: raskautta ei enää tarvitse pelätä. Ja minä kun olen koko aikuiselämäni pelännyt raskautta. Mikä suunnaton helpotus!

Benidorm

Ollessani 19-vuotias kävimme siskon kanssa Benidormissa seuramatkalla. Matkaopas ilmoitti, että joudumme vaihtamaan majapaikkaa. "Ei siellä äitiä tule ikävä" sanoi hän mairealla äänellä. Uudessa hotellissamme ei ollut aamiaista, joten kävelimme aamuisin kilometrin saadaksemme syötävää. Jäin hotellissa vessaan lukkojen taa, onneksi huoltomies pelasti minut. Parvekkeelle suuntautuvan ikkunan kaihdin putosi rullalle ikkunan alle. Iho paloi pahasti. Uusi permanentti meni pienelle kuivalle käkkärälle. Hotellin pihadiskossa soi Barry White ja tarjoilijat kantoivat korkeita lasipinoja. Kävimme ravintolassa syömässä ja tarjoilija oli kirjoittanut lautasliinaan "Can I see you tonight?". Pakenimme vähin äänin paikalta. En uskaltanut enää mennä lähellekään tuota ruokapaikkaa.

Suomenruotsalaista puuhastelua

Pitäisi taas pakata. En kuitenkaan löytänyt pakkausteippiä, joten katson Strömsön uusintaa. Katsoin sen jo eilen kertaalleen. Minulla ei ole pihaa, johon loihtisin puutarhamajan, en aio tehdä itse shampoota, maalata tauluja kiinalaisella musteella tai tehdä puuhelmistä jalkapohjien hierontalaitetta. Jotenkin kuitenkin rauhoittaa tuo suomenruotsalainen puuhastelu. Huomenna menen kaupunkiin, ostan mustia jätesäkkejä ja pakkausteippiä ja aloitan pakkaamisen. Ihan varmasti aloitan sen... viimeistään ylihuomenna.

2,5 maratonia

Olen kahdesti juossut maratonin vaikka olen urheilullisesti täysin lahjaton. Molemmat juoksin Tukholmassa. Ensimmäisellä kerralla nilkutin sen aikaan 5 tuntia 10 minuuttia. Olin meidän porukan ainoa, jolta eivät lähteneet varpaankynnet. Yön jaksoin tanssia laivan yökerhossa.

Seuraava kerta päättyi keskeyttämiseen puolivälissä matkaa. Raahauduin keskeyttämispaikalle. Sain ympärilleni viltin, istuimme nurmikolle levitetyllä muovilla kaikki surkimukset ja vilkuilimme toisiamme alta kulmien. Taksi, jonka penkit oli suojattu muovilla kuljetti meidät maaliin. Tanssin yön laivan yökerhossa.

Kolmannella kerralla, nilkutin stadionille juuri ennen porttien sulkemista, aika oli vähän alle 6 tuntia. En jaksanut mennä yökerhoon. Niinpä päätin lopettaa lupaavasti alkaneen juoksu-urani.

Hyvää äitienpäivää

Minulle on tullut jonkinlainen kirjoituskauhu. Tämä liittynee osittain tiukkaan ponnistukseen väitöskirjan parissa. Sain vihdoin lähetettyä sen esitarkastajille ja yliopistolle. Toisaalta se liittyy siihen, että tämä osoite on levinnyt aika monelle työkaverille. Itsesensuuri iskee.

Kävin tutkimusvapaan aikana katsomassa elokuvan, jossa kaksi miestä makasi samassa sairaalahuoneessa, molemmille julistettiin kuolemantuomio. Toinen mies oli musta, vähemmän varakas ja mukava ja toinen valkoinen rikas ja vittumainen (Jack Nicholsson tietysti). He alkoivat toteuttaa listaa siitä, mitä haluaisivat vielä tehdä ennenkuin kuolevat. Listassa olivat kaikki matkailun kliseet. Kun he palasivat kotiin, näytettiin kuinka musta mies söi päivällistä perheensä ympäröimänä, toinen mies avasi yksin mikroaterian. Minulle tuli olo, että olisin tuo yksin syövä mies. Heräsin nimittäin yksin äitienpäivään. Oikeasti tytär tulee tänään syömään ja varmaan poikakin soittaa. Lopulta tuo valkoinen vittumainen mies eli yli 80-vuotiaksi niinkuin vittumaiset ihmiset elävät, ihan kiusallaan. Koska kyseessä oli amerikkalainen elokuva, tuo valkoinen mies otti yhteyttä tyttäreensä, johon oli aikoinaan välit menneet poikki. Hän tapasi ensimmäistä kertaa ihanan lapsenlapsensa. Onnellinen loppu siis tietenkin.

Jos itse saisin kuolemantuomion ja elinaikaa 6 kk, en haluaisi matkustaa ympäri maailman. Haluaisin viettää ajan läheisimpien ihmisten kanssa ja mieluiten kotona.

Aikuinen nainen

Olen taas tutkimusvapaalla. Minulla on ongelmia kannettavan tietokoneeni kanssa. Osaan vain yhden tavan, jolla yrittää korjata tilannetta: sulkea koneen ja käynnistää sen uudelleen.


Katsoin yhtenä päivänä vahingossa peiliin mitenkään poseeraamatta. Olen varma, että leukani alle on tullut jotain repsottavaa. Yritän olla aikuinen viisas nainen, joka ei moisesta piittaa, mutta kun sisälläni on se nuori tyttö, joka kauhistelee tätä muodonmuutosta.


Väitöskirjatyö on esitarkastajille lähettämistä vailla. Heitä käy sääliksi, joutuvat lukemaan paksun nipun tylsää tekstiä.

Mäyräkoira

Käväisin vappuna kaupungilla. Kovin olivat humalassa nuoret ja vähän vanhemmatkin. Kantoivat käsissään niitä mäyräkoiria, parhaimmilla yksi kummassakin kädessä. Nyt ei siis ole kyse siitä pienestä koirarodusta. Minulla on idea, jolla suomalaiset saataisiin juomaan vähemmän alkoholia. Laimennetaan keskiolutta vähitellen vaikkapa 0.2%:lla kuukaudessa tai kahdessa. Kukaan ei huomaisi mitään kun muutos tapahtuisi näin hiljalleen. Kuluttajille ei missään tapauksessa kerrottaisi mitään. Kun saavutettaisiin 2% vahvuus voitasiin pysähtyä siihen. Miten paljon terveempiä olisimme, onnettomuudet vähenisivät, kuitenkaan valtio tai panimoteollisuus ei menettäisi tulojaan. Lisäksi ehdotan, että poistettaisiin kätevästi kannettavat mäyräkoirat ja pulloista tehtäisiin mahdollisimman vaikeita kuljettaa. Ideani on vapaasti poliitikkojen käytettävissä.