torstai 2. syyskuuta 2010

Lentäminen on luonnotonta

Ikävä takaisku, Ateenassa on kesä, lämmintä piisaa 27 astetta. Nyt menee suunnitelmat pienen matkalaukun sisällöstä uusiksi. Vaikea orientoitua kun on juuri oppinut käyttämään sukkia ja takkia.

Kiroilen torstain esitelmää. Olen unohtanut kieltäytymisharjoitukset: kolme ystävällisen topakkaa eitä peilin edessä. Kymmenen vuden päästä osaan sen, vahinko kyllä taidolla ei enää tuolloin ole mitään käyttöä.

Pitäisi jostain saada jotain rauhoittavaa. Pelkään lentämistä. Voisin itse kirjoittaa itselleni Diapamia, mutta hirvittää, että minua luullaan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi vaikka käyttäisin lääkettä oikein: turruttaisin itseni mahdollisen lentokoneen putoamisen varalta. Sanokoot insinöörit mitä vain, lentäminen on rajusti ihmisluonnon vastaista.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Lentäminen on ihmiskunnan viimeinen ehdottoman uskon ilmaus. Moni jättää matkatavaransakin erikseen kuljetettavaksi siinä vakaassa toivossa, että saa ne vielä takaisin tuhansien kilometrien päässä.