sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mustikkaretki

Viikonloppu kului naisten perinteisellä mökkireissulla. Lauantaina sateessa oli tunnin tauko ja innokkaat mustikkanaiset ryntäsivät sankkoineen ja poimureineen hirvikärpästen kiusattaviksi. Minäkin kävin metsässä lyhyesti ja sain saaliikseni muutaman litran mustansinisiä marjoja. Ripottelen niitä talvella jugurttiin ja kaurapuuron pinnalle.

Keräsimme kanttarelleja ja herkkutatteja jopa mökkinaapurin auton vierestä. Teimme hyvää ruokaa, saunoimme ja puhuimme toistemme päälle.

Siskoni miehineen pistäytyi mökillä. Heillä on leasing-lampaita, joihin he ovat kovin kiintyneitä ja puhuvat karitsoista lämpimämmin kuin kenestäkään ihmisestä. Heidän äänensä muuttuu pehmeäksi kun he mainitsevat nuo lemmikit, jotka kuitenkin syödään pian. Näin valokuvia ja yhden videonpätkän noista elävistä ruohonleikkureista. Komplikaatioiltakaan ei ole vältytty; kun M kumartui rapsuttamaan lammasta, hänen takamuksensa osui sähköpaimeneen.

Kotimatkalla poikkesimme tienlaidan syöttölässä kahvilla ja pissalla. Näihin petollisiin liikeyrityksiin on yhdistetty erilaisia myymälöitä, joten ostin kaksi keittolautasta ja mekon. Miksi maatienvarren ostosloukuissa tulee olo, että pitää hankkia jotain?  Kakkoslaatuisia astioita tai edellisen kauden vaatteita.



3 kommenttia:

Timo Lampi ☺ kirjoitti...

Mukavaa kun sait mustikoita.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Miten lemmikkejä voi syödä?

Marika kirjoitti...

Tästä lammasjutusta tuli samantien mieleen, kun Facebookissa on sen niminen sivu kuin "My voice change when I see cute". Niin totta.. :) ♥