keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Jyrinää, pauhua ja jytinää

Kokoonnuimme aamulla kahvihuoneeseen valittamaan metelistä. Oikeastaan ei kuulunut muuta kuin poraamisen aiheuttama jyrinä, pauhu ja jytinä. Helvetillinen, pirullinen, saatanallinen äänimaailma. En kiroile oikestaan koskaan (mitä joskus yksin työhuoneessani), mutta kirosanojen kirjoittaminen tähän näkysälle tuntuu tyydyttävältä.

Aloitin lomailun, mutta en oikein osaa vielä nauttia tästä onnesta. Tänään en tee mitään. Huomenna en tee mitään. Oikeasti menen huomenna kampaajalle, viimeistä kertaa fustraan (minulle tehtiin kehon koostumuksen mittaus ennen ja jälkeen fustraharrastuksen ja mittaus kertoi, että elimistöni rasvamäärä nousi ja lihakseni kutistuivat) ja Urjalassa tapaamani nuoren runoilijan runoja kuuntelemaan. Tampere on täynnä runoutta koko loppuviikon, sillä kaupungissa järjestetään Annikin runofestivaali.

Mistä johtuu, että jotkut ihmiset tuntuvat heti omilta ja heidän kanssaan synkkaa? Muutamat eivät sytytä ensi tapaamisella, mutta juuri heistä saattaa tulla elinikäisiä ystäviä. Joistakin ihmisistä ei pidä koskaan vaan heistä etsii virheitä, jotka tukevat alkuperäistä vastenmielisyyttä heitä kohtaan (tällaisia on vähän). On sellaisiakin tyyppejä, joiden seurassa pitkästyy kuoliaaksi. En tiedä mistä se tylsyys tulee, ehkä puheen sovinnaisuudesta.

Onko meikäläisellä varaa tällaiseen pohdintaan. Istun kotona kissan kanssa ja kirjoitan siitä miten tylsiä jotkut ihmiset ovat. Puhuvat kissalleen ja kuuntelevat sateen ropinaa.

3 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Niin mika se fustra olikaan? Ei kuulosta kylla hyvalta tuloksien mukaan.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Fustra varmaan muistuttaa pilatesta, keskivartalon hallintaa, ryhtiä...

Marjatta Mentula kirjoitti...

Olen monesti miettinyt just tuota suhtautumista toisiin ja varsinkin tätä ryhmää "ärsyttävät".
Joku on sanonut, että se, mikä itsessäkin kiusaa, ärsyttää suunnattomasti muissa nähtynä, mutta olen varma, että siinä ei ole kaikki.

Nykyään minua ärsyttävät rajojen vetäjät ja ylitulkitsijat. On ihmisiä, joiden mielestä dystopiasarja The Handmaid's Tale on kirjoitettu Trumpia vastaan. Anna mun kaikki kestää! Siis että joku käsikirjoittaisi kirjailijan 1985 kirjoittaman romaanin pohjalta pitkän sarjan yhden ohimenevän ukon vastustamiseksi. Ja mitähän pahaa trumpilaisuuden vastustamisessa sitten olisi. Tämä esimerkkinä ärsyttävästä ylitulkitsemisesta, johon en malta olla puutttumatta.