Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin Suomen rikoslaista 1971 ja tautiluokituksesta kymmenen vuotta myöhemmin (katsoin googlesta). Nyt sateenkaariliput liehuvat ja profiilikuvat maalataan samalla symbolilla Priden kunniaksi. Homoseksuaalit tapaavat toisiaan trendikkäissä ravintoloissa, joihin kaikki haluavat. Jokaisella naisella pitää olla BGF (best gay friend). Tämä on niin oikein ja hienoa kaiken sen paskan jälkeen, jota homoseksuaalit ovat joutuneet kokemaan!
Katsoin tositelevisiosarjaa, jossa kolme englantilaista nuorta homomiestä matkusti Mykonokselle. Saari on jonkinlainen homojen biletyspaikka. Uima-altaissa pomppi lihaksikkaita komistuksia kuin perunoita kattilassa ja nuoret matkamiehet tutisivat innosta. Kotipaikkakunnalla juuri kukaan ei ollut homo. Niinpä kaksi noista tavallisista narukätisistä englantilaisista vähän ihastuivat toisiinsa kaikkien öljyttyjen unelmavartaloiden keskellä. Se oli jotenkin niin söpöä.
Koin äsken ikävän pettymyksen: luulin ostaneeni lakritsitaateleita, mutta ne olivatkin kaakaotaateleita. Tuntui vähän samalta kuin elämän ensimmäinen haukkaus oliivista, jonka luulin maistuvan viinirypäleeltä (nykyään pidän oliiveista).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti