Haluaisin upottaa jalkani avantoon

Luin Maija Laura Kauhasen romaanin Ihmeköynnös ja mietin nyt eri tavalla ihonväriä ja omia etuoikeuksiani. 

Romaani sijoittuu Nicaraguaan, pienelle trooppiselle saarelle, josta kirjan päähenkilö on vuokrannut talon, kirjoittaa romaaniaan Ihmeköynnös ja seurustelee paikallisen miehen kanssa, jota kutsutaan romaanissa nimellä Hummerinpyytäjä. Saarella parveilee reppureissaajia, bilettäjiä ja vaihtoehtoihmisiä. Sitten tulee korona. 

Länsimaissa valkoihoisuus on ikään kuin ihmisen perusasetus. Muu on harmillinen poikkeus.  Ihmettelin joskus sitä, että tieteellisissä artikkeleissa käytettiin termiä caucasian kun tarkoitettiin valkoisia ihmisiä. Olin huomaamattani pitänyt valkoisuutta tilana, jota ei tarvitse raportoida, eikä minulla ollut edes kunnon nimitystä valkoiselle ihmiselle (sanaa rotu ei enää käytetä tässä merkityksessä). En tiedä onko termi caucasian käytössä edelleen, sillä en enää jaksa seurata kansainvälistä lääketieteellisiä julkaisuja.

"Usein valkoinen kuitenkin inhoaa sitä, että häntä kutsutaan valkoiseksi. Ei hän itselleen halua etnisyyttä vain muille. Hän on normaali perusihminen. Ne joilla on etnisyys, saisivat häipyä sinne mistä he ovat tulleetkin, pois mutkistamasta maailmaa, joka ennen oli niin yksinkertainen."

Nicaraguassa köyhä suomalainen kirjailija on oikeastaan varakas ja elättää ainakin osin Hummerinpyytäjää ja miettii välillä, kuka käyttää hyväkseen ja ketä. Olen käynyt pari kertaa Kuubassa ja oli ihan normi, että maksoimme miesten juomat. Kerran eräs mies tarjosi minulle oluen ja Kuubassa pitkiä aikoja asunut ystäväni hämmästeli asiaa. 

Romaanissa pohditaan myös länsimaisia kauneusihanteita, joihin eivät läheskään kaikki yllä.  Ihmeköynnöksen minäkertoja löytää Dancehall-tanssista liikunnan riemun.  Runsaat muodot ovat tanssiessa suorastaan hyödyksi.

Sääliksi käy kirjan minäkertojaa, joka joutuu palaamaan kylmään korona-Suomeen.

Olin hiljattain interreilaamassa, eikä Airbnb-kämpästä löytynyt tiskiharjaa, jota pidimme puutteena, vaikka suurin osa ihmisistä pesee astiat sienellä. Se miten Suomessa tehdään on ainoa oikea tapa toimia. 

Nyt sitten hypin asiasta toiseen. Nilkka on edelleen kipeä. Miten ärsyyntynyt ihmisestä tulee, kun on kipuja eikä pääse liikkumaan. Vihaan ihmisiä, vihaan autoja ja vihaan rappusia.  Rakastan Buranaa ja haluaisin upottaa jalkani avantoon.