Kirjoitin Lääkärilehden tulevaan juttusarjaan pienen henkilökohtaisen tekstin, jonka lähetin eilen. Heti lähetä palkin näpäytyksen jälkeen minut valtasi epäilys ja häpeä. Pitää hillitä itsensä, ettei pistä sinne uutta karsittua versiota.
Olen käynnistänyt villasukka- ja kirkasvalolamppukauden. En ole vielä sytyttänyt kynttilöitä. Sytytän, kunhan löydän kynttilävarastoni.
Ihan fiksuna pitämäni henkilö julkaisee somessa juttuja, joilla halutaan kieltää ihmisten toiminnan vaikutus ilmastonmuutokseen tai oikeammin kieltämään koko ilmastokatastrofi. Hän jakaa tekstejä, joissa kerrotaan, miten lämmin helmikuu oli Ruotsissa joskus 40-luvulla.
On totta, että sää vaihtelee koko ajan, mutta nyt on poikkeuksellista, että vuodesta toiseen keskilämpötila nousee. Myös meriveden lämpötila kohoaa. Sään ääri-ilmiöitä esiintyy aiempaa enemmän. Miksi joku haluaa uskoa jotain harrastelijasäätieteilijää enemmän kuin asiantuntijoita?
Mietin pitäisikö piilottaa tämän tyypin julkaisut, vastata niihin vai peräti estää hänet? Vai kannattaisiko poistua somesta? Kannattaisi.
Luin Sirpa Selänteen haastattelun Hesarin kuukausiliitteestä. Olisi vaikea viettää aikaa hänen kanssaan. Toisaalta kaltaiseni ilmastoahdistuja ja "mikä nyt on sitten oikein" -ihminen melkein kadehtii Selänteen selkeää maailmankuvaa.
1 kommentti:
Tekstihäpeä on minullekin tullut tutuksi tässä pienimuotoisessa blogikirjoittelussa. Olen sitä sitten vastustanut miettimällä sitä ikään kuin karaisuharjoituksena, elämässä kun on niin paljon hävettävää, jos siihen ryhtyy, että parempi vaan jatkaa mokailemista ja epätäydellistä ihmisen elämää. - Kiinnostava tuo juttu Sirpa Selänteestä. Oli hauskaa, ettei niin nokon nuukaa ollut se talon järjestys ja valokuvauksellisuus. Sekin ettei sentään ole Trump-fani, päin vastoin kuin miehensä (?), ainakin siltä on vaikuttanut. Ehkä vaimo on jopa hitusen miestään avarakatseisempi.
Lähetä kommentti