Heräsin yöllä kahdelta katsomaan Ylen sivuilta eduskuntavaalien tuloksia (niille, jotka käyttävät blogia pääasiallisena uutislähteenä voin kertoa, että Kokoomus sai 48 paikkaa, Perussuomalaiset 46 ja SDP 43 paikkaa, siinä olivat siis ne kolme suurta).
Kidutin itseäni yöllä lukemalla tulevien Persu-kansanedustajien vaalikonevastauksia. Ei olisi kannattanut.
Persut kannattavat turkistarhausta, lihan tuotannon tukemista, maahanmuuton supistamista (mieluiten lopettamista), dieselautoilua ja vastustavat huumeiden käyttöhuoneita ja vihreää siirtymää. Suomi lopettaa vihdoin sen vihreän keulimisen! Pitkällä tähtäimellä Suomi ulos EU:sta, vaikka Riikka Purran mukaan se ei ole juuri tällä hetkellä ajankohtaista. Sokerina pohjalla on kulttuuri, johon meillä ei kuulemma ole varaa. Kulttuuri on luksusta.
Voisitteko kuvitella valtion, jolla ei ole omaa oopperataloa? Vaikka käyn Helsingissä oopperassa kerran kymmenessä vuodessa, pidän ajatuksesta, että sellainen talo on olemassa. Puhumattakaan kakkataiteesta (Persut käyttävät tätä termiä puhuessaan nykytaiteesta), jota rakastan.
Äänestin Vihreitä, joten olen häviäjä (tiesin sen kyllä jo etukäteen).
Muistan ensimmäisen äänestykseni. Asuin pienellä paikkakunnallla, jossa kaikki tunsivat toisensa. Vaalipäivänä ne naapurit istuivat tiskin takana niin ankaran näköisinä, että jalkani tutisivat vaalikoppiin astellessani.
Äitini oli kerran kunnallisvaaliehdokkaana. Hän ei saanut riittävästi ääniä päästäkseen valtuustoon. En tainnut olla vielä äänestysiässä, mutta vaikka olisin ollutkin, niin tuskin olisin häntä äänestänyt. Meillä oli poliittisia erimielisyyksiä.
Tämmöistä se demokratia on. Nyt sitten seurataan, miten se hallitus saadaan rutistettua.
