Junassa Kokkolasta Tampereelle jouduin istumaan miehen viereen, jonka mustasta t-paidasta oli tuunattu saksilla hihaton paita. Hän kaivoi välillä laukustaan paperipussin, jonka sisältöä haukkasi. Kauhavalla mies ojensi vasemman jalkansa minun yksityiselle reviirilleni ja piti sitä siinä Tampereelle saakka.
Hämeenkadun jalkakäytävälle oli kannettu kukkia ja kynttilöitä. Niiden keskellä oli lappu, jossa luki "Naisen paikka on elossa". Moni pysähtyi paikalle.
Keskustorin kohdalla nuoret naiset (suurin osa oli nuoria naisia) valmistautuivat marssimaan turkistarhausta vastaan. Teki mieli sanoa heille jotain ystävällistä ja kannustavaa, mutta en kehdannut. Olin juuri lukenut Laura Gustafssonin purskahtelevan romaanin keski-ikäistyvästä eläinaktivistista ja koirasta nimeltä Epikuros.
