Aleksanterin kirkossa järjestetään perinteisesti Tampereen teatterin näyttelijöiden joulukonsertti. Kirkko täyttyy jo tuntia ennen konsertin alkua. Vilahdin pyhäkköön parin tyypin vanavedessä varttia ennen konserttia sivuovesta, johon oli kiinnitetty lappu Kulku pääovesta. Niin röyhkeä osaan olla, kun kukaan ei näe.
Päädyin istumaan pylvään taakse, joka oli oikeus ja kohtuus. En nähnyt orkesteria tai laulajia ennen kuin nousin seisoskelemaan seinän vierustalle. Konsertti oli ilmainen, mutta meiltä kerättiin rahaa ruokapankkia varten. Annoin keräykseen vähän revenneen kympin setelin.
Joululaulujen kuunteleminen ei saa minua liikuttumaan, mutta kun niitä veisataan yhteislauluna, kurkkuani kuristaa.
Silloin on pakko ajatella rottia, jotka uivat viemäreissä ja lihovat sulaneella kinkkurasvalla, jota ihmiset valuttavat sinne. Sieltä ne kroolaavat ihmisten vessanpönttöihin, josta ne hyppäävät kun vähiten odotat. Pidän nykyään vessanpytyn kannella painona kahvakuulaa.
Opiskeluaikojen kosteissa pikkujouluissa laulettiin Juice Leskisen joululaulua Sika, jossa lauletaan: Sika se kuulan kalloon saa/ Sika sen setä teurastaa/ Sika, ja setä verta juo/ Sika, se joulumielen tuo.
Tänään joulukalenterin luukusta putkahtaa pätkä M.A. Nummisen Joulupukki puree ja lyö laulun sanoitusta.
