Havaitsen itsessäni pientä joulukalenteriuupumusta. Onkohan joku joutunut lopettamaan joulukalenterihomman burn outin takia. Minulla se alkaa olla lähellä.
Tein vegaanista hernekeittoa. Sitä voi kauhoa tarvitsematta pelätä läskinpaloja. En halua muutenkaan syödä niin sympaattista eläintä kuin sika, enkä erityisemmin mitään eläintä.
Joulun jälkeen tehdään perinteisesti hernekeittoa kinkun tähteistä, sillä rahat ovat loppu. Kukaan ei kuitenkaan halua syödä tuota soppaa. Ajatuskin on vastenmielinen. Keiton jämät pakastetaan ja heitetään myöhemmin pakastinta sulatettaessa biojätteisiin.
Aikoinaan professori Veikko Tähkä piti meille yhden psykiatrian pienryhmäopetuksen, jossa hän hypnotisoi kurssikaverini. Tähkä mumisi unettavalla äänellä: Oikea kätesi on painava, vasen kätesi on painava, jalkasi ovat painavat jne. Opiskelukaverini osoittautui hyväksi koekaniiniksi ja vaipui hypnoosiin helposti.
Tähkä sanoi, että olet seitsemänvuotias ja on joulu. Tämä tyyppi kertoi näkevänsä joulukuusen, kynttilöitä ja punaisen lelutraktorin. "Kun heräät, sinulle tulee suuri tarve saada ikkuna auki" tai jotain tähän tapaan. Sitten professori alkoi laskea: kymmenen, yhdeksän, kahdeksan jne.
Opiskelija heräsi ja sanoi kyllä muistavansa kaiken ja sen ikkunajutunkin, mutta pyysi silti avaamaan ikkunan ja heti.
Professori valitsi ajankohdaksi joulun, sillä se on usein mukavaa aikaa. Seitsenvuotias elää todennäköisesti elämänsä seesteisintä hetkeä.
Nyt teille kävi hyvä säkä, sillä tänään saatte joulukalenterista punaisen lelutraktorin.
