Istun kirjastolla. Tuntematon nuori nainen sanoi minulle äsken "Voi kun sinulla on ihana tyyli. Näytät suloiselta". Tunnen itseni vähän raihnaiseksi lemmikkieläimeksi. Aion istua tässä vielä hetken ja menen sitten kahville.
Jos eläkeikäinen nainen näkee vähän vaivaa pukeutumisessaan, siitä kirjoitetaan lehtijuttu. Luin jostain naistenlehdestä jutun itseäni kymmenen vuotta vanhemman naiskuvataiteilijan trendikkäästä garderoobista. Mietin, että kirjoitetaanko miesten vaatteista, mutta mainittiinhan lehdessä hiljattain suomalaisen NHL-pelaajan tyylikäs pukeutuminen. Professori Matti Klingen puku ja taskuliina huomioitiin usein kun häntä haastateltiin. Hän ei pukeutunut lököttäviin kotihousuihin.
Käyn jatkuvaa sisäistä kamppailua sen suhteen, että pidän kauniista vaatteista ja että vaateteollisuus on epäekologista, vaikka ostaisikin "suomalaisia"vaatteita. Ne on yleensä vain suunniteltu Suomessa. Missä kankaat on tehty? Parhaassa tapauksessa vaatteet on ommeltu Virossa tai Portugalissa.
Farkkujen valmistamiseen kuluu noin kymmenentuhatta litraa vettä. Merinovillan valmistuksessa käytetään myös paljon vettä. Lampaisiin pesiytyy loiseläimiä, niiden torjuntaan käytetään myrkkyjä, jotka lampaita pestessä huuhtoutuvat vesistöön. Polyesteri on muovia (sitäkin kyllä nykyään kierrätetään). Ja niin edelleen.
Laittaisin mielelläni enemmän rahaa vaatteisiin, jos minulla sitä olisi. Kyttään yhtä takkia erään liikkeen ikkunassa. Takki maksaa melkein viisisataa euroa. Odotan liikkeen konkurssia ja siihen liittyvää loppuunmyyntiä.
Aina voi ostaa käytettyä, mutta vaatii vaivannäköä, pitää juosta ympäri kaupungin mieleisten käytettyjen vaatteiden perässä. Käyn kirppareilla ja olen eräässä Facen kierrätysryhmässä, mutta pitäisi olla jatkuvasti sormet näppäimillä painamassa yv:tä ja av:tä.
