Moni Facebook-ystävä hehkutti siirtäneensä joulukaktuksen ulos nauttimaan kesästä. Nyt nämä huonekasvit palkitsevat omistajansa kukkimalla. Oma kaktukseni vietti kesän Ikurissa omakotitalon pihamaalla. Siellä sille oli vaihdettu uusi parempi ruukku sen entisen muovikipon tilalle. Kasvi palasi hiljattain kotiin ja näyttikin rentoutuneelta ja levänneeltä, mutta tuo kiittämätön paskakaktus ei silti kuki.
Yläkerran naapureille on syntynyt lapsi. Näin vauvan ensimmäistä kertaa ja onnittelin vanhempia, jotka ulkoiluttivat lastaan illalla saadakseen hänet nukahtamaan. Kerroin, että vauvan itku kuuluu minulle, mutta ei häiritse. Jälkeenpäin minua harmitti, sillä kuuluuhan se, jos oikein tarkkaan kuuntelee. Sanon sen seuraavalla kerralla, mutta pahentaako se tilannetta? Stressaantuvatko he siitä, että vauvan itku kantautuu naapurin korviin. Elämä on vaikeaa. Minulla on usein tapana sanoa jotain, jota kadun myöhemmin.
Hämmästelen ihmisiä, jotka kysyvät jotain julkisesti tai sanovat mielipiteitään suuressa joukossa vieraita ihmisiä. Minulla on tapana puhua itselleni näin: "Ketä kysymyksesi tai mielipiteesi kiinnostavat?" tai "Jos sanot jotain, niin häpeät sitä jälkikäteen." tai "Mieti vielä" (sitten onkin jo myöhäistä). Minusta tuntuu, että tilan ottaminen on sen varastamista toisilta. Tuttujen kesken osaan kyllä ottaa liikaakin tilaa.
Areenassa on nähtävissä Aikuisten kolmas kausi. Sarja on ihana ja toimii opetusohjelmana meille jo enemmän elämää nähneille. Viesteihin ei saa vastata kuten minä vastaan, eli OK ja piste. Se kuulostaa hyvin vihaiselta.
