Sitä kutsuttiin huumoriksi

Tänään jalankulkusää oli mielestäni punainen, vaikka sää-äpistä ei löytynyt varoituksia. Mihin voin valittaa? 

Talvella iho kuivuu ja itseään joutuu rasvaamaan. Mitenkä voitelet lapaluiden välisen alueen, jollei sinulla ole  palvelijoita. Tein uuden innovaation: Puristan rasvan tuubista muovisen hiusharjan selkäpuolelle ja lätkin sillä voidetta yläselkääni. Eräs kaverini sanoi käyttävänsä rasvausapuna muovista soppakauhaa. 

Kävin eilen kylässä, jossa olin aiemmin käynyt kastelemassa kukkia ja istunut design-lampun päälle, sillä luulin sitä jakkaraksi. Kaatuessani rikoin kirjahyllyn lasin. Vähän jännitti palata onnettomuuspaikalle. 

M oli ostanut vakuutusrahoilla uuden lampun, jonka hän oli onneksi sijoittanut sohvapöydälle. Jakkaraa muistuttaville esineille kannattaisi ruuvata piikkejä, jotka estävät istumisen. Samaan tapaan kuin kaupungeissa torjutaan lintujen pesimistä. 

Meitä oli kolme naislääkäriä, joista yksi tekee edelleen keikkahommia. Pohdimme mieskollegojen taholta kohtaamaamme seksuaalista häirintää (asiasta on juuri kirjoitettu Lääkärilehdessä). Jos käytetään nykyisiä kriteerejä, kaikki olivat saaneet kokea sitä.  Aikoinaan sitä kutsuttiin ”huumoriksi”.

Nastat

Puin sunnuntaiaamuna nastalenkkarit ja lähdin lenkille Pyhäjärven rantamille. Nastakengistä huolimatta en meinannut pysyä pystyssä jäisellä uralla. Roikuin kävelytien vieren pusikoissa etten olisi valunut Pyhäjärveen, joka oli osittain ilman jääpeitettä. Päättelin, että nastojen pito oli jollain mystisellä tavalla kadonnut. 

Tuttu pariskunta ohitti minut ja sanoi, että miksi et pukenut nastakenkiä ja minä, että onhan minulla sellaiset. Kun he olivat menneet, huomasin, että oikeassa jalassani oli musta nastalenkkari ja vasemmassa tavallinen lenkkikenkä.

En muista, että nuoruudessani olisi ollut näin liukasta. Nastakenkiäkään ei ollut vielä keksitty tai ainakaan niitä ei ollut yleisesti myynnissä. Muistelen, että ensimmäiseksi saataville tulivat kengän pohjiin kumisilla renksuilla kiinnitettävät nastat, jotka irtoilivat kävellessä. Ehkä me sitten hiihdettiin joka paikkaan ja ne jotka eivät hiihtäneet joutuivat sairaalaan lonkkamurtumien takia. 

Katsoin videon, jossa opetettiin oikeaoppista kaatumista. Liukastuessa ei saa ottaa kädellä vastaan, joka on automaattinen refleksi. Kädet käskettiin pistää kimppuun ja rysähtämään kyljelleen. Selälleen kaatuessa pitää liikettä jatkaa niin, että jalat kohoavat kohti taivaita. Tätä voi harjoitella illalla sänkyyn kaatuessaan.