Nyt on filkkariaika eli Tampereella järjestetään Tampere Film Festival -tapahtuma. Lyhytelokuvat kilpailevat kansallisessa ja kansallisessa sarjassa ja järjestetään erilaisia teemanäytöksiä.
Näin eilen Ulla Heikkilän retrospektiivin ja minua harmitti, etten ole katsonut hänen pitkiä elokuviaan. Pidän hänen huumoristaan. Yksi elokuva oli feministinen elokuva naistutkijasta, jonka päälle miehet puhuivat, muut kertoivat ystävyydestä ja perhesuhteista.
Näytöksen jälkeen Saara Särmä haastatteli ohjaajaa. Ulla Heikkilä kertoi, että kun hän oli menossa opiskelemaan elokuvaa, hän sanoi, ettei katso kotimaisia elokuvia. Niin kaikki opiskelijat sanoivat. Kun sitten he pääsivät tekemään elokuvia, he ruinasivat elokuvilleen katsojia.
Olen jo pitempään miettinyt yhtä asiaa: Somesta saan usein lukea, että keski-ikäiset ja vanhemmat naiset ovat ilkeitä. Me kuulemma ojennamme tuntemattomia nuoria naisia siitä miten he hoitavat lapsiaan, huomautamme lastenvaunujen kanssa liikkuville äideille kännykän käytöstä ja pöyristymme nuorten naisten pukeutumisesta. Kai sen pitää sitten olla totta, kun siitä saa niin usein lukea.
Aika hiljattain ikäistäni vanhempi nainen sanoi bussissa "Miksi nuoret aina seisovat niin lähellä ovea muiden matkustajien tiellä? Eivätkö ne ole maksaneet lippuaan? Jne." Oven lähellä tosiaan seisoskeli nuori mies, joka sai kuulla tätä jaarittelua monen pysäkinvälin ajan. Nainen piti kyllä huolen, että hänen äänensä kantautui nuoren miehen korviin.
Mistä moinen ilkeys johtuu? Onko se nuoruuden kadehtimista? En tiedä. Teen uuden vuoden lupauksen vaikka onkin jo maaliskuu: Yritän kannustaa nuoria naisia ja miehiä.
Kuvassa Saara Särmä haastattelee Ulla Heikkilää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti