Filkkarit ovat ohitse (virallisesti Tampere Film Festival). Palkituissa elokuvissa oli paljon surullisia aiheita raakuista Palestiinaan ja Altajoen patoamisesta kinkkisiin perhesuhteisiin.
Kaiken kaikkiaan hieno festivaali, tykkään kovasti siitä ihmisten parveilusta elokuvateatterin tiloissa. Pidän myös siitä, ettei koskaan voi olla ihan varma, mitä seuraavaksi tulee näkemään. Nautin myös hienoista elokuvista. Toisaalta jos elokuva on paska, tietää että kärsimystä kestää korkeintaan parikymmentä minuuttia.
Miksi elokuvissa näytetään niin usein suihkussa seisovaa naista (miestä harvemmin)? Nainen seisoo veden alla, muttei pese hiuksiaan tai peseydy muutenkaan. Hän ei käytä saippuaa, suihkuvaahtoa tai shampoota.
Minulla on uusi harrastus. Lähi-Lidlissäni myydään usein vihanneksia valmiissa pakkauksissa, joiden päällä lukee tuotteen paino. Vihanneshyllyn viereen on sijoitettu vaaka ja niinpä olen ryhtynyt punnitsemaan pakattuja elintarvikkeita. Niiden paino on aina vähän suurempi kuin pakkauksen päällä ilmoitetaan.
Ostan kalliita tomaatteja, joiden painoksi on merkitty 300 g, mutta paino voi vaihdella 310-380 g. Olen saamassa hieman originellin maineen.
4 kommenttia:
Olisiko vanhalla kunnon Psykolla jotain tekemistä suihkukohtausten suosion kanssa? Siinäkään ei näytä käytettävän lainkaan saippuaa.
Pari vuotta sitten The Guardian listasi leffojen 20 parasta kylpyammekohtausta. Aika moni näistä vannassa lillujista on mies, eikä kylpyvaahdossa ole säästelty.
Ehkä sillä vaahdolla peitetään strategiset paikat.
Minäpä harrastan salaattien punnitsemista, kyllä voi olla tosi isoja eroja painossa ja kappalehinnalla kuitenkin myydään. Säästö se on pienikin säästö!
Ostin eilen Lidlistä kaksi pakattua suippoa paprikaa, pakkauksessa luki 180 g, mutta tuote painoi 300 g!
Lähetä kommentti