Vahtikissa

Mietin täällä miten kansanvalistusseuran opiston kesäkirjoituskurssilaisen kuuluu pukeutua. En ole vielä pakannut. Olen kohtalaisesti matkustellut, tapanani on pakata tunti pari ennen lähtöä tai jos lähtö on aikaisin aamulla pakkaan iltamyöhällä. Yleensä sitten kaikkea tarpeellista puuttuu.Jos pakkaamiseen varaisi enemmän aikaa niin tavaraakin tarvittaisiin vähemmän, tavallisesti heittelen laukkuun kaikkea mahdollista. Asuin vuoden verran puoliksi Jyväskylässä ja Tampereella, tuolloin selvisin viikon melko kohtuullisen kokoisella repulla.

Jatkan mieliaiheestani Aamulehdestä. Olenhan maksanut korkean tilausmaksun. Lehti ei eilen pudonnut postiluukustani, soitin tilaajapalveluun, he lupasivat toimittaa lehden päivällä, se ei tullut.

Viimeaikoina Aamulehdessä on mielestäni ollut runsaasti suomalaista lihantuotantoa ylistäviä juttuja. Muutama päivä sitten kerrottiin siipikarjalihan tuotannosta, miten hyvää se ainakin yhdellä esitellyllä tilalla on, broilerit viettävät onnelliset 8 viikkoa vapaasti lattialla kirmaillen, tänään ylistettiin kuinka Suomessa lihakarjaa hoidetaan vähän antibiooteilla verrattuna muuhun maailmaan. Näin se todennäköisesti onkin, mutta onko tämä nyt vastaisku maatalouteen kohdistuvaan kritiikkiin. Selvennykseksi sanottakoon, että syön lihaa, mutta tunnen asiasta välillä huonoa omaatuntuoa.

Sitten se pääasia. Vaikka poistun asunnostani ja tiedän, että monikin himoitsee hopeoitua porokynttilänjalkaani niin täällä asustaa poissaoloni aikana tyttäreni ja hänen kumppaninsa sekä vahtikissani Kerttu.

Kevyt ja painava

Jännitän sopivasti huomista Orivedelle lähtöä. Lomalla on oltava rohkea, tehtävä kaikkea vaarallista.

Jospa minulle sanotaan: olet huono. Naurettavan huono ja tyhmä. Jospa ruoka on pahaa ja opettaja ilkeä. Jospa alan itkeä.

Viikonlopun runo on Vilja-Tuulia Huotarisen kokoelmasta Naisen paikka WSOY

ETSIJÄ

Pirtissä matonkuteet
lapsen pään kokoiset lankapallot
lepäävät arkuissa
mustina, valkeina ja punaisina.

Elämän tarkoitus ei ole tulla onnelliseksi
tärkeintä on löytää kotiin

otan mukaan punaisen

kevyen pallon, painavan valinnan.

Viinilista

Mihin hillittömyyksiin lomallani vielä päädynkään, olen käynyt jo Hatanpäällä, Viikinsaaressa sekä Ikurissa saakka. Rikkaasta kulttuurielämästäni voisin mainita Sami Hintsasen laulun kuuntelemisen Keskustorilla. Esitys oli ilmainen. 

Luokkakaveri Kuopiosta vieraili luonani ja kävimme Ikurissa toisen luokkalaisemme luona. Istuimme ulkona terassilla syömässä (talon isäntä oli nikkaroinut hienon uuden terassin), lopulta ilma alkoi viiletä ja kääriydyimme viltteihin. Korviimme kantautui "Rupiset riimit" Teivon raviradalta.

Puhuimme savolaisuudesta. Kuopiossa on Sampo niminen ravintola, jossa aikoinaan istuskelivat henkilöt, joiden alkoholinkäyttöura oli jo melko pitkällä. Kuppilan takaosassa on pieni tila ruokailijoille, tilan takaseinää koristaa jäljennös taulusta Taistelevat metsot. Ravintolasta saa maailman parhaita muikkuja ja perunamuusia.  Kerran kun tarjoilijan mielestä mietimme turhan pitkään mitä tilata, hän sanoi "Piättäkee jo, että piästään paestamaan". Viinilista kysyttäessä hän totesi "Se on mulla piässä", löytyi "Valakosta ja punasta, kuivempoo ja makkeempoo".

Huudan vanhaa suolaa

Alkuviikosta alakroppa oli kipeä, nyt taas ylävatsa ja hartiat ovat arat, tällainen tuo kaivattua vaihteua.

Aloitin loman, ostin pullon valkkaria ja kaikenlaisia herkkuja sekä kukkakimpun, näytin varmaan Kassi-Almalta nyssäköitteni kanssa.

Aamulla pyöräillessäni olen kuunnellut radiota. Radiossa on soitettu Kaija Koota. Hän ilmeisesti kokee jonkinlaista renesanssia, kulkee rockfestivaaleilta toiselle ihan kuten muutkin iäkkäämmät rokkimimmit kuten Paula Koivuniemi ja Katri-Helena. Nuoret ovat ilmeisesti kehdossaan kuulleet noita naislaulajia ja nyt nostalgisoivat arvon rouvia parikymppisinä. Minulla ei sinänsä ole mitään kyseisiä naislaulajia vastaan. Kuuntelin Kaija Koon lyriikoita hieman hämmentyneenä. Tässä erään taideteoksen (Vanhaa suolaa) kaksi viimeistä säettä. Tulkitsen, että on laulussa esiintyy jo hieman vanhempi nainen (nelikymppinen?). Hän on jo eronnut ja käynyt eroseminaarinsa tai ainakin lukenut tarkkaan naistenlehden syväluotaavat avioeroartikkelit, kun puhuu laastarisuhteesta (ensimmäinen suhde, johon eron jälkeen rynnätään, tuomittu epäonnistumaan). Nainen tuntee myös Hectorin tuotannon ja lainaa sitä omaan outoon tapaansa. Vanha suola ja uusi haava, kuulostaa ikävältä yhdistelmältä. Miten suolaa huudetaan? Säkeet puhukoot puolestaan:

kyllä se imartelee, kun arvoni nousee, kun muut perääni viheltee
Se korvias raatelee, nyt perääni kuolaat
Minä kuulin sun laastarisuhteen keskeltä katkenneen
Uuteen haavaan huudat vanhaa suolaa, kun sitä kirvelee

Ei niin se mee, lumi tehköön enkelin eteiseen
Minä rakastuin vain ihmiseen
Minä luulin laastarisuhteen sun ehjäksi korjanneen
Eikä pappikaan saanut kahvia juodakseen
Kyllä se kirvelee

Poltergeist

Televisioni alkoi pitää omituista kilisevää ääntä ja laitteen volyymi nousi itsestään. Onko tämä nyt se kuuluisa poltergeist-ilmiö? En uskalla käydä nukkumaan.Televisiosta kuului minua herjaavaa puhetta (vitsi, vitsi). Mutta ihan oikeasti ääni koveni ihan itsestään. Perusturvallisuuteni on järkkynyt pahasti. Mihin instanssiin tällaisissa tapauksissa otetaan yhteyttä?

Pohdin kumpi pakkakunta on parempi: entisessä kaupungissani ajetaan viikonloppuna rallit (humalaisia miehiä, melua, roskia) nykyisessä kuninkuusravit (humalaisia miehiä, melua, roskia). Aiemmassa kotikaupungissani järjestetään viikonloppuna Suomipop festivaalit (Paula Koivuniemi, Kaija Koo) nykyisessä Kukkaisviikot (Oriveden mieslaulajat, Sami Hintsanen).

Jäiseen veteen

Kävin jumpassa. Melkein kuolin. Jumppaan on lähdettävä mitään ajattelematta,muuten se ei onnistu. Ikäänkuin lähtisi uimaan hyytävän kylmään veteen, jos ajattelet jäistä vettä ihollasi se ei onnistu. On käveltävä järveen kuin siellä ei vettä olisikaan. Se joka jää pohtimaan veden olemusta epäonnistuu ja kastelee vain varpaansa ja joutuu nolona palaamaan rannalle. Suunnittelin tähän loppuun jotain syvällistä, joka olisi ikäänkuin uimista suurempaa, mutta käteni ovat jumpasta niin raskaat ja ajatukseni pakasteessa odottavassa jäätelössä.

Luokkakaverini L tulee viikonlopuksi kylään. Tapaamme muutaman kerran vuodessa, mitään vierautta ei silti muodostu.

Lapsuudenystävääni Saria en ole nähnyt vuosiin. Sarin kanssa lennettiin Kuopiosta Jyväskylään Sarin isosiskon luo. Silloin moisia lentoja oli,  emme maksaneet juuri mitään, sillä molempien isät olivat töissä lentoasemalla. Sarin siskolla oli huulipunaa ja poikaystäviä. Hän kuunteli levyä Jet'aime, jossa huokailtiin syvään ja sensuellisti, radiossa huokailukohdan päälle aina puhuttiin. Sari oli nähnyt kirjakaupassa kirjan, jossa oli asentojen kuvia. Meillä oli melkoisen hatara käsitys, mistä oli kyse. Kävimme salaa selailemassa kirjan sivuja ja hihitimme. Meillä oli muutenkin taipumusta naurukohtauksiin, joita oli vaikea lopettaa.