Avasin pahvilaatikon, noukin sieltä yhden kirjan ja tunsin pientä paniikkia vaikka hetken pitäisi kai olla kuin lapsen syntymä.
Luin koko tekeleen läpi yhdellä istumalla ja huomasin pari epäjohdonmukaisuutta, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta joihin tarkka tyyppi saattaa kiinnittää huomiota. Olen kuitenkin kahlannut tekstit kyllästyttävän moneen kertaan, joten ihmettelen miten näin voi käydä. Kustannustoimittajakin on lukenut. Nämä liittyvät melko loppuvaiheen lisäyksiin, jolloin vielä keksin uusia juonenkäänteitä tai ne vaan jotenkin sinne putkahtivat, sillä en koskaan mieti, että nytpä keksin jonkun käänteen tarinaan. Minulla ei suoraan sanottuna ole mielikuvitusta.
Vein yhden tekijänkappaleen ystävälle jumpasta tullessani ja sain häneltä illalla WhatsApp- viestin, johon hän oli kirjoittanut tekstin olevan rohkea ja siitäkös menetin yöuneni. Pohdin, mikä kirjassa oli rohkeaa ja oliko se liian rohkea tai väärällä tavalla rohkea. Olen aika sokeutunut romaanin sisällölle.
Seuraavaksi googlasin kirjani, katsoin kirjastovaraukset ja kirjakaupat. Suomalainen kirjakauppa on lähes monopolin asemassa, eikä ainakaan toistaiseksi romaaniani saa kuin kolmasosasta kyseisiä liikkeitä. Kävin valittamassa asiasta Facebook-ystävilleni, joka on aina se kaikkein tehokkain tapa vaikuttaa asioihin.
Näin eilen elokuvan elokuvan Parasite ja mietin, että kunpa osaisi kirjoittaa jotain samantapaista. Elokuvan käsikirjoitus on ihan mahtava, oikeastaan kaikki elokuvassa on huippua. Filmi on väkivaltainen, mutta väkivaltakin on taiteellista, jotenkin korostetun elokuvallista, joten se ei tuntunut kovin pahalta. Elokuva on palkintonsa ansainnut.
7 kommenttia:
On se varmaan tuskaista tuo vaihe kirjailijalle! Kansi on joka tapauksessa tyylikäs, sen voi sanoa nyt jo.
Maltan tuskin odottaa tuota elokuvaa - ja pelkään samalla että se häipyy täältä suht kulttuuriköyhästä Turusta ennen kuin ehdin. Täällä leffa-ajat ovat uutuuksille myöhäisiä, en jaksa. Odotan iltapäivä/alkuiltanäytöksiä. Mutta Helsingissä sitten, jos ehtii täältä poistua.
Kannen on suunnitellut Satu Ketola.
Parasite on tosi hyvä. Katson sen ehkä toiseen kertaan.
Lopun väkivalta siinä tuntui fantasialta, kuten myös muutamat muut kohtaukset.
Ihan varmasti sille tekstilleen väistämättä sokeutuu, ei taida olla mahdollista jättää valmista tekstiä muutamaksi kuukaudeksi odottelemaan että no luetaan se sitten vielä uusiksi läpi.. Otan haasteena nyt spotata sieltä mainitsemasi epäkohdat, mutta lupaan olla retostelematta niillä. Mietin että varaisinko kirjasi kirjastosta etukäteen ihan vaan tuen vuoksi, vaikka en vielä välttämättä kerkeä sitä lukea :P
Ps. Voihan lapsenkin syntymä sisältää myös paniikkia!
On mahdollista jättää teksti odottelemaan, mutta kun ei malta. Se tekisi ilman muuta hyvää.
Olen nyt puolivälissä, kirja on hyvä! Löydän itseni toistamiseen pysähtymästä "noin se juuri on" -ajatukseen. Lähdin tekemään teekupillisen, ja hahmot pyörivät mielessä- peilaan kanssakäymiseeni 86-vuotiaan äitini ja 28-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hyvä merkki on, kun tekee mieli mennä nopeasti jatkamaan että näkee kuinka käy!
Kiva jos löytyy samaistumisen hetkiä!
Lähetä kommentti