varmuuden vuoksi vessassa

Eräs tapa erottaa miehet ja naiset selvästi toisistaan. Olen lähdössä työmatkalle naispuoleisen kollegani kanssa, odottelemme koneenlähtöä, aikaa on reilusti. Työkaveri pyytää minua vartioimaan tavaroitaan sillä aikaa kun hän käy varmuuden vuoksi vessassa. Naiset käyvät vessassa ihan varmuuden vuoksi myös ennen konserttia, teatteria, junamatkaa (junan vessat ovat niin epämiellyttäviä), ennen häitä ja hautajaisia, ostosreissuja, syntymäpäiviä ja vanhempainiltoja. Miehille taas hätä tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja he kuseskelevat ihan minne sattuu, junan vessoihinkin. Entinen mieheni lähti aina vessaan juuri kun kuului viimeinen kuulutus lennolle AY jotakin Irkutskiin ja minä kärvistelin ja pelkäsin, ettemmme ehdi ajoissa koneeseen. Menimme Englannissa pubiin oluelle, sitten kuului finnish your drinks, astuimme pihalle, kävelimme 100 m ja hän sanoi että on kamala kusihätä. Sitten mentiin johonkin puistonlaitaan ja sai pelätä, että poliisi vie putkaan. Aloin hiljalleen kysellä häneltä ennnen näitä potentiaalisesti hankalia tilanteita, pitäisikö sinun vielä käydä vessassa. Tunsin itseni lastentarhanopettajaksi. Ei ole ihme ettemme ole enää naimisissa. Taidan käydä ihan varmuuden vuoksi vessassa ja mennä sitten kahville.

Viljellään herkkusieniä kellarissa

Ihmisiä on kahdenlaisia, sellaisia jotka mahdottomasti innostuvat jostakin, mutteivat aina saa tehtyä hommaa loppuun ja sitten on sellaisia vähän pessimistisiä, jotka puurtavat vaikka hampaat irvessä loppuun sen minkä aloittavat. Mieheni innostui milloin mistäkin. Aloitettiin remontti ja hän purki vanhan omakotitalomme keittiön lattian, sitten hypittiin monta kuukautta pelkkien tukipalkkien päällä. Se kieltämättä lisäsi kotitöiden vaikeusastetta ja kehitti tasapainoa. Sitten hän päätti viljellä herkkusieniä kellarissa, sato käsitti kaksi nuppineulan pään kokoista sientä. Seuraavaksi hän sai avomaaviljelyherätyksen, vuokrattiin oman pihan lisäksi kunnalta puutarhapalsta, lainattiin puutarhakirjoja kirjastosta ja ostettiin viljelyä käsitteleviä kirjoja satojen markkojen edestä. Syksyllä meidän palstan erotti muista runsas kasvusto, palstalla kasvoi lähes miehen korkuista juolaheinää. Hän teki hapatettuja säilykkeitä, jotka eivät säilyneet. Hän taiteili simpukoista vesien suojeluun liittyvän taideteoksen, siinä simpukat oli kiinitetty naulalla puunpalaan, kiinnostui Intiasta, orodoksisesta uskonnosta, valokuvien kehittämisestä, Rautavaaran ruokaopeista, kanojen kasvatuksesta, villisikojen metsästyksestä, esitteiden keräämisestä, autonromuista, veneistä ja kävi Alaskassa kalastusreissulla kun omakotitalomme remontti oli kuumimmillaan. Ystäväpariskunnan mukaan meillä oli niin slaavilaista (kaunis ilmaisu siitä, että kaikki on vähän rempallaan). Elämä ei ollut koskaan tylsää.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että hän on nykyisin entinen mieheni...

Väkivaltaiset keski-ikäiset naiset

Talonmiespestini jatkuu. Eilen tuli lunta n.20cm. Ylimääräistä lunta kulkeutui pihalle vaakasuoraan puhaltavan tuulen mukana. Asun luhtitalossa, talonmiehen tehtäviin kuuluu luhtikäytävien lakaisu 3-4 kertaa viikossa, näin sanotaan talonmieskirjassa. Lakaisin ne eilen kahteen kertaan. Lumityöt tein pariin kertaan, viimeisimmän lopetin illalla kymmenen aikaan. Talonmiehenä tutustuu talon muihin asukkaisiin. Kaikki hipsivät nolon näköisenä puhisevan lunta työtävän, hikoilevan, vähän lihasvoimaa omistavan keski-ikäisen naisen ohi. Kuulin jokaiselta kommentit: lumityöt ovat hyvää liikuntaa, saapahan olla ulkoilmassa. ...kele tulkaa sitten kaikki kolaamaan, jos tämä on niin hauskaa. Mielessäni löin lapiolla isännöitsijän rouvaa, jota en ole koskaan kolan varressa nähnyt. Lehtiotsikot huutavat, käsittämätön pahoipitely Keski-Suomessa, alkoholilla ei osuutta asiaan. Yleinen depatti keski-ikäisten naisten väkivaltaisuuden lisääntymisestä alkaa. Joudun vankilaan. Minua tulee tapaamaan Alibin toimittaja, joka alkaa viattomasti puhua siitä kuinka lumenluoni on hyvää liikuntaa. Hyppään pleksilasin yli ja lumitöiden vahvistamilla käsilläni kuristan toimittajan. Joudun loppuiäkseni vankilaan. Lapseni joutuvat lamppaamaan terapioissa ja ovat loppuikänsä työkyvyttömiä. Kaikki sukulaiset joutuvat vaihtamaan nimensä ja muutkin koska nimeni on Suomen yleisimpiä. Kaikki pelkäävät keski-ikäisiä naisia. Lumikolat vaihdetaan kevyempiin ja turvallisempiin, niillä ei saa enää niin paljon vahinkoa aikaan.