Saamaton nainen

Rankka työputki on tappanut tai ainakin saanut kaiken luovuuden kooma-asteelle. Olen joutunut olemaan kahtena perättäisenä viikonloppuna työssä. Yksi seinänpätkä asunnossani pitäisi maalata. Otin jo kerran maalipurkin esille ja laitoin sen viikon kuluttua takaisin kaapin perukoille. Väitöskirja odottelee viimeisiä korjauksia. Siirtelen papereita pinosta toiseen. Toivon, että joku pakottaisi minut vaikka aseella uhaten tekemään homman loppuun. Kun vielä omistin auton saatoin kuljettaa koko kesän talvirenkaita auton takapaksissa, en jaksanut viedä niitä varastoon. Mitä auton tavaratilasta, mutta kun kaikki renkaat eivät mahtuneet sinne vaan yksi rengas oli etu ja takapenkin välissä. Autoon ei mahtunut kuin kolme matkustajaa. Toisaalta talvirenkaiden vaihto oli sitten taas helpompaa...

Mamma Mia here I come again

Mamma Mia musikaali oli hyvä sanokoot kyyniset kriitikot mitä vaan. Amatöörimäisiä tanssikohtauksia...sehän juuri teki siitä mahtavan. Olisin yhtä hyvin voinut tanssia siellä ja pitää hauskaa. En ole koskaan pitänyt Meryl Streepistä, mutta tässä hän oli hämmästyttävän vapautuneen ja onnellisen näköinen, ei edes muistanut tavallisia maneerejaan. Aivot narikkaan ja nauttimaan kunnon hömpästä. Auttaa huumeen tavoin kestämään kalsean kesän.

Kahvia ja tupakkaa

Pidän elokuvista, joissa ei tapahdu mitään. Inhoan elokuvia, joissa juoni perustuu johonkin väärinkäsitykseen. Joutuu loppuminuuteille jännittämään selviääkö asian oikea laita. Ahdistaa päähenkilöiden puolesta. "Ei tapahdu mitään" genren puhdasoppinen elokuva näytettiin eilen televisiossa "Kahvia ja tupakkaa", ohjaaja on Jim Jarmusch. Elokuva on tietysti mustavalkoinen. Se koostuu episodeista, joissa kaksi ihmistä juo kahvia ja polttaa tupakkaa ja tietysti puhuu. Puhuu nimenomaan niitä näitä, ei suuria filosofisia totuuksia. Rivien välistä voi yrittää lukea jotain, jos viitsii. Elokuvan jälkeen hymyilyttää vienosti. Mieli on seesteinen.


Täytyy kertoa yksi juttu elokuvateattereista. Leena pääsi ensimmäistä kertaa elokuviin siskonsa kanssa. Kesken elokuvan hän jäi loukkuun sellaiseen vanhanaikaiseen istuimeen, kun oli niin pieni. Sisko ei saanut häntä irti. Elokuvateatteriin piti laittaa valot ja keskeyttää filmi, jotta hänet saatiin irrotettua istuimesta. Monta viikkoa sisko sätti häntä asiasta. Oli hävettänyt niin.

Joulupukki

En suosittele seuraavan tekstin lukemista niille, jotka vielä uskovat joulupukkiin.

Nykyisin puhutaan pedofiliasta. Ei sellaisesta aiemmin puhuttu. Kaverini kävi murrosiässä pianotunneilla. Hän ei oppinut soittamaan koska aika meni opettajan lähentely-yrityksiä torjuessa. Pianotunnit loppuivat siihen kun opettaja ajoi tyttöstä pianon ympäri.

Ystäväni Sarin kotona kävi kylässä tuttavapariskunta. Aina kun muiden silmä vältti mies oli tunkemassa käsiään Sarin housuihin. Sari taisi olla 11 vuotta. Muuta ei tapahtunut. Asiasta ei tietenkään hiiskuttu vanhemmille. Myöhemmin näimme samaisen miehen tavaratalon joulupukkina. Siinä meni viimeinenkin uskoni joulupukki-instituutioon.

Taas itku pitkästä ilosta

Ostin divarista "Forsyten taru" DVD:n. Eilen sitä katsoessa itkin vuolaasti. Samalla kykenin itkemään omat murheeni, kaikki ikivanhatkin. Muuten en juuri itke, siihen tarvitaan joku "taiteellinen" tekele. Kun synnytyksen jälkeen kuulin Anneli Saariston laulamana kappaleen evakkojuna itkin niin, että paidan etumus oli märkä. Siinä taisi olla hormoneilla oma osuutensa, koska samanlaista liikuttumista tuo kappale ei ole sen jälkeen aiheuttanut. Poikani päiväkotiryhmässä oli keskusteltu itkemisestä. Tädit olivat sanoneet, että voivat aikuisetkin itkeä. Poikani oli kertonut, että kyllä meidän äitikin itki kun ei ollut mitään päälle pantavaa.

Kirja

Sain väitöskirjan esitarkastajalta viestin, jossa hän sanoi suhtautuvansa myöteisesti tekeleeseen. Hän lähettää sen minulle lähipäivinä, marginaaleissa on kuulemma lähinnä kielellisiä/tyylillisiä huomautuksia. En oikein tunne itseäni oikeaksi väittelijäksi. Kaikki on tapahtunut jotenkin liian helposti, oikeastaan on ollut hauskaa. Suomalaisittain olen sitä mieltä, että kaikki hieno tulee valtavan kärsimyksen kautta. Kyllä yksi sepustus vielä mahtuu yliopiston hyllyyn pölyttymään. Ja saadaanpahan juhlat.

Äärirajoilla

Mistä huomaa olevansa stressaantunut? Työpaikan ruokalassa eteen tunkee nainen, joka pitkään ja hartaasti valikoi minkä perunan ottaisi. Tekisi mieli ottaa poloisen viilipytyn lautanen ja lappaa siihen pottuja ja päälle kastiketta. Kahvilan jono matelee. Kaikki asiakkaat haluavat jotain erikoiskahvia. Ottaisinko machiaton vai latten? Mokomille hienostelijoille voisi olla omat jonot. Kun kysyn potilaalta jotain yksinkertaista asiaa, johon hän voisi vastata kyllä tai ei, saan kuulla kuinka hän on nauttinut vuosia aamiaiseksi puuroa, kahvia ja lasin tuoremehua. Tekisi mieli huutaa tuolle herttaiselle ihmiselle, että sinun luomukaura-aamupuurosi ei voisi minua vähempää kiinostaa. Ajat ovat taas myöhässä, enkä ehdi jumppaan. Kun alkaa tuntua, ettei vessassa pissa tule tarpeeksi nopeasti ollaan jo äärirajoilla. Loma alkaa vasta elokuun puolivälissä...