Sijaintitiedot

Sain kirjoituskurssilta loistavan vihjeen. Pitää katsoa kirjastosta mille kohdalle oma romaani hyllystössä sijoittuu. Käykö niin hyvä säkä, että juuri tuohon silmien korkeudelle vai joutuuko ikävästi lattian rajaan.

Sikapuoli

Nukuin viime yönä hyvin, mutta vain sillä kyljellä, johon oli pistetty influenssarokote, sikapuoli oli niin kipeä, ettei sillä voinut maata, vaikka otin illalla tulehduskipulääkkeen ja heti rokotuksen jälkeen parasetamolia. Nukuin illan suussa tunnin verran. Senkin voi laittaa rokotuksen syyksi tai sitten ei. Joku sanoi, että mitä hankalampi paikallisreaktio sen parempi immuniteetti. Nyt vointi on ihan normaali. En uskaltanut lähteä kuitenkaan normaalille aamulenkilleni vaan yritän hoitaa retuperälle jäänyttä vaatehuoltoani.

Katson televisiosta A-talk ohjelmaa, jossa puhuttiin rokotuksesta. Lääketieteelliset asiantuntijat olivat fiksuja. Mitään asiallista keskustelua ei rokotuksen vastustajien kanssa kuitenkaan syntynyt. Vastustajiin kuuluivat ortopedi, joka tuntuu tietävän kaiken kaikesta, vaikka työnä ovat niveliin kohdistuvat leikkaukset, näin ainakin oletan. Toinen vastustaja oli raskaana oleva nainen, joka työkseen kauppaa luontaislääkkeitä. Ymmärrän kyllä hyvin hänen epäilyksensä rokotetta kohtaan, mutta tuntuin, että vastapuolilla ei ollut yhteistä kieltä, keskustelusta tuli mitäänsanomatonta jankkaamista.

Sikalunssarokotus ja esitelmä

Nyt on toisessa olkapäässä lunssa ja toisessa sikalunssa. Ei uskalla ottaa riskejä, joita esitelmän tekeminen näissä olosuhteissa terveydelle tuottaa.

Miten teet hyvän esitelmän

Näin tehdään hyvä esitelmä:
Herätään ajoissa, tänään pitäisi saada esitelmä valmiiksi, ensi viikolla ei ole aikaa moiseen. Keitetään kahvia, laitetaan voileipä, nautitaan edellä mainitut elintarvikkeet. Luetaan Hesari ja Aamulehti. Vilkaistaan pikaisesti sähköposti ja Facebook. Käydään suihkussa, valitaan sopiva vaatetus ja laitetaan päälle, vaihdetaan toiseen asuun, ensimmäinen ei näyttänyt hyvältä. Meikataan. Ulkovaatteet päälle, astutaan ulos ovesta, laitetaan ovi takalukkoon, ettei kukaan rosvo vie hopeoitua porokynttelikköä. Huomataan, että kännykkä jäi sisälle, palataan noutamaan se, ovi taas takalukkoon. Ettei vain roskis haissut, palataan sisälle, otetaan roskis mukaan, laitetaan ovi takalukkoon. Laitetaan roskat niille kuuluviin säiliöihin. Mennään kahville (edellisestä kupillisesta on kulunut lähes 2 tuntia). Silmäillään kirjaston lehtivalikoimaa. Avataan kannettava. Tarkistetaan sähköposti ja vastataan viesteihin, kirjoitetaan blogia ja käydään Facebookissa. Avataan Powerpoint ohjelma ja aloitetaan työt. Kopioidaan dioja entisistä esitelmistä. Laitetaan pari tekstiviestiä. Ajetaan sairaalalle kokoukseen. Sen jälkeen on liian myöhäistä tehdä esitelmää. Mennään kauppaan, kahvilaan, siivotaan, silitetään, uusi Woody Allen elokuva on tullut...

Muodin orja

Pitäisi (taas) tehdä esitelmää, mutta aloittaminen on niin vaikeaa. Istun Metso kirjaston lukusalissa. Kirjaston arkkitehtuuri on minusta yliarvostettua. Ruma rakennus. Tyttäreni sanoi, että se kuuluu joukkoon: näyttää hyvältä lentokoneesta. Ennen työn aloittamista kävin tietysti musiikkiosastolla ja lainasin neljä CD levyä. Join kahvit kirjaston kahviossa. Kävin Facebookissa ja luin sähköpostit. Nyt sitten kirjoitan tätä ja kohta lähden tapaamaan tiedekeskuksen tyyppiä, pari tuntia myöhemmin on joku kokous. Jospa saisin vaikka tehtyä ensimmäisen sliden, ehkä se helpottaisi.

Nyt ovat muotia kapeat saapikkaat, joiden sisälle tungetaan housun lahkeet. Tein sen tänä aamuna, lahkeet ja jalat eivät meinanneet mahtua saappaisiin yhtä aikaa. Kangas jäi kurttuihin, jotka painoivat ensin pohkeita ja korjausliikkeen jälkeen nilkkoja. Kokemuksesta tiedän, että kun vaihdan työkengät jalkaan ovat housun lahkeet tuhannen rypyssä.

Julie et Julia

Katsoin eilen elokuvan Julie et Julia. Kyse oli lähinnä ruoasta ja nautinnoista askeesin korostamisen sijaan. Ihanaa sinänsä, mutta Meryl Streep naukui elokuvassa kummallisella äänellä. Liityn takaisin "Inhoan Meryl Streepiä" kerhoon, erosin siitä "Mamma Mia" musikaalin jälkeen. Jälkeenpäin teki mieli ranskalaista lammaspataa ja punaviiniä, jouduimme tyytymään Vege salaattiin ja kuohuviinilasillisiin. Elokuvassa puhuttiin myös blokkauksesta, päähenkilö sai kymmenittäin kommetteja blogiinsa. Olin kateellinen.

Positiivista kai

Istun taas kannettavan koneeni ääressä. Välillä olen tyytyväinen, että saan tehdä tätä, välillä on huono omatunto siitä, että tämä on melko kivaa. Kivaahan ei saa olla. Menen tänään elokuviin kahden vanhan ystävän kanssa, sen jälkeen myöhäisellä junalla takaisin Tampereelle. Loppuviikko on täynnä kaikenlaista joutavaa, johon on pakko osallistua.

Luin jutun, jossa käskettiin joka päivä kirjata 5 positiivista juttua omasta piskuisesta elämästä. Tästä päivästä ei vielä tiedä, niinpä kirjaan eilisen:

1. Sain tehdä tietokoneella hommaa, jota ilman maailma tulisi toimeen. Kukaan ei hengittänyt niskaan.
2. Sain käydä lenkillä vanhan ystävän kanssa. Joimme myös lasilliset viiniä, minä join vain puolikkaan kun innoissani huitaisin lasin lattialle.
3. Sain kuunnella MP3 soittimestani Leonard Cohenin kappaleen "I am your man".
4. Osaan uuden virkkaustekniikan ja saan tehdä kaulaliinan, jota kaikki tulevat kadehtimaan.
5. En ole vielä ihan ikäloppu, vaikka joku saattaa olla tästä eri mieltä.

Pikkuisen tuotti tuskaa keksiä nuo kolme viimeistä. Tänään tapaan lapseni (23 v), mutta se pitää merkitä ylös huomenna tai tänä iltana. Kuva on Philadelphiasta.

Liikaa kaikkea

Nainen näyttää siltä kuin olisi katsonut liian monta jaksoa "Täydellisiä naisia". Hänellä on leopardikuosinen tiukka paita, leveä musta patellavyö uumalla ja kapea hame. Korot ovat niin korkeat, että hän huojuu kävellessään. Nainen muikistelee kummasti suutaan ja kiemurtelee kuin hänellä olisi pissahätä, ehkä tiukka työtahti ei ole sallinut restroomissa vierailua. Tilaan vettä.
-Still or sparkling?
-Large or small?
Haluan pihvin.
-Raw, medium raw, medium or well done?
Lisukkeet.
-Smashed potatoes, French fries, pies, nainen luettelee lisukkeita konekiväärimäiseen tyyliin, niitä on ainakin kolmekymmentä.
-What ever...
Saan perunamuusia ja papuja.
Salaattikastike.
-French, Italian, ainakin kymmenen vaihtoehtoa
Italian. Tulee samaa vaaleaa makeaa töhnää kuten aina.
Ruoan tilaaminen on vaativa toimitus.

American pie

Kone pysyi taas jostan käsittömättömästä syystä taivaalla. Lopulta hyvä reissu, pari päivää aurinko paistoi. Kaupunki ei ollut amerikkalaiseksi hassumpi. Kadulla näkyi mustia, ei luentosaleissa, hienoissa ostoskeskuksissa tai ravintoloissa. Yhtenä aamuna hotellimme hississä oli yksi belgialainen mukava mies vuosien takaa. Törmäsimme vasta lähtiessä. Hän sanoi "See you in Rome". Siellä on seuraava kokous, en tosin tiedä pääsenkö.

Luokkakaveri tuli kylään ja leipoo keittiössäni amerikkalaista omenapiirakkaa. Välillä etsimme kaulinta ja muita leipomisvermeitä. Huomenna porukkaan liittyy toinen nainen luokaltamme, menemme teatteriin katsomaan "Alivuokralaista", jossa hänen miehensä näyttelee ja sen jälkeen vanhoja muistelemaan italialaiseen ravintolaan. Ei tämä elämä ole oikeastaan yhtään hullumpaa.

Hungry heart

Kavimme kuuntelemassa Brucea. Taysi jaahallillinen ihmisia kayttaytyi kuin heratyskokouksessa. Kaikki osasasivat sanat ulkoa. Bruce esiintyi kolme tuntia. Yleisossa ei nakynyt yhtaan mustaa tai latinoa.

Philadelphia

Pikainen tervehdys. Lentokone pysyi ilmassa. Joukko koneelle tulijoita hengittaa niskaan. Olennaisia kirjaimia puuttuu. Ruoka-annokset ovat entiseen tapaan valtavia, ihmiset hymyilevat ja tervehtivat, pilvenpiirtajat ovat kauniita. Vesisade on vihdoin tauonnut. Luennoitsijat ovat valkoisia kuusikymppisia miehia.

Melatoniini

Nyt ne h-tin kosmetiikkatuotteet on valutettu pikkupulloihin, matkalaukku pullistelee kaikenlaista, jota en missään nimessä tule käyttämään matkalla. Ostin apteekista 200 tablettia melatoniinia, jos ei rytmi käänny niin ei se ainakaan siitä ole kiinni.Nautin ansaittua väljähtynytttä viime viikonlopun vieraalta jäänyttä kuohuviiniä ja huoahdan.

Tyhjensin vaatekaappeja kovalla kädellä. Tyttäreni myy ryysyjäni kirpparilla.Kaapit näyttävät kivalta. Tytär tunki vaatteet kiireesti kasseihin, että en tule katumapäälle. Ostin tänään jo tosi kivan mustan kapean hameen ja pitkät kauniit saapikkaat.

Jos ei minusta mitään kuulu niin se pronssiveistos on siis palautettava taidelainaamoon.

BÖÖÖ

Olen arvokas keski-ikäinen naisihminen. Sivaripokamme tuli minua vastaan kaupungilla ja sanoi BÖÖÖ ja heilutteli vinhasti käsiään. Minä tein saman. Hymyilytti pitkään.

Ilmaista kahvia tarjolla

Minulla on aamumeetingissä esitelmä. Siellä sattuu olemaan myös kahvitarjoilu. Pelkään, että kaikki ryntäävät sinne ilmaisen sumpin vuoksi. Ajattelin aloittaa esityksen sanoilla: kahvin juotuanne saatte poistua, älkää kolistelko mennessänne.

Lähden torstaina viikoksi USA:n. Sinne on mukavampi mennä nyt kun Obama on vallassa. Maahantulokaavake pitää nykyään täyttää netissä: en ole mielisairas huumeita ja aseita kuljettava terroristi, enkä aio keplotella maahanne työntekijäksi ja asukkaaksi. Vaikka lupa pääsyyn tämän perusteella heltiää, vakuutellaan nettisivulla, että se voidaan siitä huolimatta vielä perillä evätä. Kyseessä on työmatka. Tiedän kokemuksesta, että herään aina aamu neljältä virkeänä. Kiva katsella ostoskanavia telkkarista. Sänky on niin suuri ja korkea, ettei aamulla meinaa löytää sieltä ulospääsyä. Kaikki hymyilevät ja pälättävät taukoamatta. Pihvit ovat järkyttäviä lihaklönttejä, normaali viisihenkinen perhe saisi riittävästi ravintoa yhdestä. Salaatti tuodaan pesuvadin kokoisella lautasella. Illalla ruokapöydässä kaikki eurooppalaiset pilkkivät. Suomessa sitä sitten taas jollain perverssillä tavalla kaipaa sitä hymyilyä ja small talkia.

Bravoo Karita

Kävin katsomassa Tosca:n elokuvateatterissa suorana lähetyksenä Metropolitanista. Ohjausta on haukuttu, edellinen versio meni talossa 25 vuotta, eivätkä katselijat pidä muutoksista. En ollut onneksi vanhaa nähnyt. Tämä ohjaus oli ihanan karu. Jos joku ei tunne tarinaa niin voin sanoa, että ruumiita tuli. Väliajalla haastateltiin Karita Mattilaa, joka lähetti suomeksi terveiset meille suomalaisille. Isänmaallinen sinivalkoinen kyynel herahti silmänurkkaan. Takanani istui mies, joka huusi aarioiden jälkeen bravoota. Varmaan siellä Metropolitanissa kuulivat, että me täällä Tampereella esityksestä pidimme.

Muutenkin hieno päivä. Kirjoituskurssilla saimme hyvää palautetta. Enempää en voi sanoa kun jotkut kurssilaiset kuulemma tätä lukevat. Hienoa porukkaa ja lahjakasta ja opettaja on erinomainen ja hänellä oli kiva mekko.

Ostin itselleni kukkia 2

Minulle tuli mieleen Eeva Kilven runo, jossa nainen hellii itseään saunalla, ajattelin, että mitä toisaalta tällaisen takia saunaa lämmittämään kuluu niin paljon energiaa ja ilmasto lämpenee. Menin suihkuun. Suunnittelin rasvaavani itseni sellaisella tyyriillä Lancomen rasvalla, mutta välttäähän se Pirkka yövoide meikäläiselle. Lämmitin eilistä ruokaa mikrossa, ostin viiniä, mutta mietin, että kannattaako pulloa yhden naisen takia avata, menee vielä etikkaiseksi. Ostin itselleni kukkia, aioin ostaa sellaisen kalliin kirjavan kimpun, mutta mietin sitten, että välttäähän sille halvempi ja vaatimattomampikin. On se vaan hyvä pitää itsestään huolta vaikka toisaalta tuolla on niin paljon irrallaan kulkemassa porukkaa, joista ei kukaan huolta pidä. On sitä vaan etuoikeutettu!

Ostin itselleni kukkia

Katselin Lapin kuvia ja huomasin miten kivasti märät retkeilyvaatteet liimautuvat iholle.

Tänään oli taas häpeän päivä. Kolumnini julkaistiin. Tulin kotiin Helsingistä ja kaivoin lehden eteisen lattialta varmana siitä, että olin lopullisesti munannut itseni. No ei se nyt sitten ollutkaan niin huono.

Minua vähän harmitti yksi juttu, joka tapahtui Helsingissä tai oikeastaan harmitti oma käytökseni. Noloa tarvita toisia ihmisiä tai toista.

Kotimatkalla ostin itselleni kukkakimpun ja sanoin painokkaasti: Heidi olet ihan hyvä tyyppi, tosin vähän nolo. Meinasin ostaa sellaisen komean kalliin kirjavan kimpun, mutta sitten mietin, että välttäähän sille vähän halvempi ja vaatimattomampikin.

Kaimalleni ystävyydellä, kuka lienetkin

Olen tehnyt 30. Pitänee ottaa muistitikulle, että en hävitä. Numerot vilistävät silmissä.

Yöllä valvoin ja mietin ystävän parisuhdetta. Tuo vatvominen varmaan auttaa kaikkia. Miksi muuten asiat, jotka yöllä näyttävät nelitonnisilta vuorilta ovat aamulla vain pikku mäkipahasia? Liittyykö se valon määrään? Toisaalta sama pätee kesät talvet.

Tässä yläpuolella on kuva Lapin reissulta. Kaveri lähetti, kuvat menivät myös ainakin yhdelle kaimalleni. Toivottavasti hän piti niistä. Kaima on muuten omituinen sana.

350 jäljellä

Kyllä kannatti opiskella. Täällä napotan yksin kannettavani ääressä. Olen laittanut SPSS-ohjelmaan tänään 11 tutkimuspotilaan tiedot,olen istunut persiilläni 7 tuntia. Vähän olen muokannut tiedostoa muutenkin. Enää 350 jäljellä...Tällä erää on huominen vielä aikaa. Sitten aikojen päästä seuraa kirjoitusprojekti, tehdään monta muunnosta, jotka moni lukee. Palataan ensimmäiseen versioon. Juttua tarjotaan johonkin hyvään lehteen, seuraavaksi lehteen, joka on ihan hyvä ja sitten sanotaan, että on tärkeää tukea skandinaavista lehteä. Julkaistun jutun lukevat lähinnä kirjoittajat, muut vähän vilkaisevat. Työskentelen apurahalla, joka on noin puolet palkastani, eläkettä ei kerry siitä ollenkaan. Kaikesta huolimatta tämä on tosi mielenkiintoista.

Missä kaupungissa olet?

Olen taas Jyväskylässä. Siskoni kysyy usein minulta puhelimessa "Missä kaupungissa nyt olet?". Tarkoitus olisi tehdä tutkimushommaa, mutta aika menee taas esitelmää väsätessä. Perjantaina menen päiväseltään Helsinkiin. Lauantaina menen yhden ystävän kanssa kuuntelemaan (ja katselemaan) Metropolitan oopperan Toscaa elokuvateatteriin. Viikonloppuna on myös kirjoittajakoulutus. Yksin elämisessä on puolensa.

Katsoin pätkän Enbusken ohjelmaa. Siinä joku tyyppi sanoi, että aiemmin ihmisten ongelmat tulivat ulkoa päin: nälkä, kylmä ja katovuodet. Nyt ne ongelmat ovat enemmän pään sisäisiä kuten masennus. Lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten tulee tuntea ja millä intensiteetillä. Arvostettavaa on se, että ihminen hakee apua jos tunteet eivät ole laadultaan tai määrältään oikeanlaisia.

Onnea Tampere!

Tampere täyttää arvokkaat 230 vuotta. Osallistuin juhliin tutustumalla komeaan kaupungintaloon. Olisin saanut laittaa nimeni vieraskirjaan, jonka oli (Ruotsin?) kuningas aloittanut, en viitsinyt jonottaa. Annetaankohan kuninkaalle aina uusi vieraskirja. Kari Hotakainen kävi aikoinaan kylässä ystäväni luona ja kirjoitti vieraskirjaan ainoastaan kiitos tai jotain sinnepäin. Ymmärrän Hotakaista hyvin. Entisellä pomollani on taskussa tuloste jostain itämaisista viisauksista, ne käyvät mihin tilanteeseen vaan. No viisauksissa kehoitettiin nauttimaan vastakkaisen sukupuolen seurasta, ei ehkä sopisi hautajaisiin tai gay-tilaisuuksiin. Hän ihan oikeasti puhuu hyvin ja riittävän lyhyesti.

Tänään kävin Tampereen taidemuseossa. Sinne pääsi ilmaiseksi. Talo oli täynnä väkeä. Parhaat keinot saada museo täyteen on ilmainen sisäänpääsy, kummallinen aukioloaika (vrt. taiteiden yö tms. tapahtumat) tai Picasso-näyttely. Ihan kelvollinen näyttely, nuoria taiteilijoita.

Miksi?

Miksi aina humalassa lauletaan laulua "jos rakastat pieniä tyttöjä, pieniä tyttöjä pieniä poikia..."? Miksi vanhat miehet pitävät loputtoman pitkiä puheita?

Eilinen ilta oli odotusten vastaisesti hauska. Meitä lähti neljä innokasta Poppari- nimiseen ravintolaan, jossa oli "Blues Live"-tapahtuma. Koikkelehdimme tanssilattialla parinkin eri bändin tahdissa. Kävelimme syksyisessä yössä takaisin hotellille käsi kädessä laulaen.

8 minuuttia

Coelholla on kirja nimeltään 11 minuuttia. Voisin luoda syvällisen menestysromaanin nimeltään 8 minuuttia. Tulin Jyväskylään pitämään 8 minuutin esitelmää. Nyt se on sitten pidetty. Istun hotellihuoneessa ja tuijottelen seinällä roikkuvaa ruman väristä grafiikan lehteä, joka koostuu eri asennoissa olevista neliöistä. Odottelen jäykkää tiedepiirin illallista, huomen aamulla lähden junalla kotiin. 8 minuutin esitelmän oheistoimintoihin kuluu siis matkustusta junalla n. 300 km, istumista luentosalissa kuuden tunnin ajan sekä illallinen. Aikaa kuluu kaikkiaan n. 27 tuntia noiden 8 minuutin tähden. En viitsi laskea mukaan valmistautumista noihin 8 minuuttiin, johon kuului luennon valmistelu, vaatetuksen miettiminen, ulkonäön saneeraaminen ja lieväasteinen hermoilu.