Kone pysyi taas jostan käsittömättömästä syystä taivaalla. Lopulta hyvä reissu, pari päivää aurinko paistoi. Kaupunki ei ollut amerikkalaiseksi hassumpi. Kadulla näkyi mustia, ei luentosaleissa, hienoissa ostoskeskuksissa tai ravintoloissa. Yhtenä aamuna hotellimme hississä oli yksi belgialainen mukava mies vuosien takaa. Törmäsimme vasta lähtiessä. Hän sanoi "See you in Rome". Siellä on seuraava kokous, en tosin tiedä pääsenkö.
Luokkakaveri tuli kylään ja leipoo keittiössäni amerikkalaista omenapiirakkaa. Välillä etsimme kaulinta ja muita leipomisvermeitä. Huomenna porukkaan liittyy toinen nainen luokaltamme, menemme teatteriin katsomaan "Alivuokralaista", jossa hänen miehensä näyttelee ja sen jälkeen vanhoja muistelemaan italialaiseen ravintolaan. Ei tämä elämä ole oikeastaan yhtään hullumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti