lauantai 30. tammikuuta 2010

Kootut selitykset

Olen viettänyt rankan viikon ja päälle tein vielä päivystyksen. Töitä oli tavallista enemmän ja ongelmat vaikeampia kuin yleensä. Väsytti niin, että hyppäsin sairaalan pihassa taksiin. Aloin tietysti selittää kuljettajalle, että yleensä kävelen tai pyöräilen. Korostin, ettei minulla ole autoa ja, että minulla on kiire (sohvalle torkkupeiton alle). Mitäköhän se sille kuljettajalle oikeasti kuuluu. Saan vaikka ajaa parin sadan matkan lähikauppaan. Mistä tulee tarve selittää moista asiaa. Täytyy jotenkin todistaa olevansa rationaalinen henkilö, eikä mikään tuhlaileva taksilla suhaava laiskuri. Mies juoksi kohteliaasti avaamaan minulle oven. Loikin tehokkaan näköisesti sisälle, riisuin ulkovaatteet ja asetuin sohvalle suklaalevyn kera.

Ei kommentteja: