sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Suorat kustannukset

Oman alani koulutuksissa puhutaan yhä enemmän rahasta. Hoitojen hyötyjä lasketaan euroissa. Suoria ja epäsuoria kustannuksia. Tämä ei johdu lääkäreistä vaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Rahaa ei ole koskaan tarpeeksi ja hoidot ovat yhä kalliimpia. Raha saadaan takaisin siten, että potilas saadaan työkuntoiseksi. Entä työelämän ulkopuolella olevat. Kalliita hoitoja ja kuntoutustoimenpiteitä voi perustella sillä, että he pidempään selviävät kotona, eivätkä joudu laitokseen. Mikä taas on kallista kuin mikä vaikka vaippojen vaihdossa säästeltäisiin. En haluaisi ajatella kustannuksia. Minut pakotetaan siihen.

Taas on löytynyt valelääkäreitä. Osa heistä oli sellaisia, jotka eivät ole saaneet tutkintoa tehdyksi. Kurssikavereissanikin oli sellaisia, jotka opiskeluaikoina tekivät niin paljon lääkärin töitä, etteivät saaneet opiskeltua loppuun (nyt todennäköisesti ovat jo saaneet). Se ei tarkoita sitä etteivät he osaisi työtään. Tiedän myös arkkitehteja, jotka eivät ole koskaan saaneet valmiiksi diplomityötään. Ovatko he valearkkitehteja?

1 kommentti:

Maireanna kirjoitti...

Tuossa postauksessa kuulsi vastuuntunto! Vastuunjakajista nostetaankin varmasti se selkäranka tähän"löysään" työmoraaliin josta nyt pulpahtelee totuuksia esiin. Oikeanlainen vastuu. Tieto joka on koulutuksen myötä opittu, ammatissa kuin ammatissa.
Arkkitehdeistä: koettu on nahoissa mitä on asua "valearkkitehdin" suunnittelemassa kerrostalossa!