keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Nekrologi

Tiedän henkilön, joka on käynyt valmiiksi hautajaiskuvassa. Kyseessä on kuva, joka sijoitetaan hautajaisissa lipaston päälle ja molemmille puolille asetetaan palavat kynttilät. Sitä voivat hautajaisvieraat katsella samalla kun syövät karjalanpaistia. Huolestuin siitä, että minulla ei ole säädyllistä vakavailmeistä mustavalkoista hautajaiskuvaa. Saman kuvan voisi laittaa nekrologiin. Sovimme eilen ystävän kanssa, että kirjoitamme toisistamme nekrologit lääkärilehteen. Olimme hyvin tyytyväisiä tähän järjestelyyn kunnes tajusimme, että toinen meistä lähtee ensin, eikä taida olla sopivaa kirjoittaa nekrologia etukäteen. Ikävää, ettei voi olla lukemassa tuota tekstiä: loistava ammattilainen, hyvä kokki, ihana ystävä, lehtemme pitkäaikainen pidetty kolumnisti (kolme kolumnia ja yksi kiittävä kommentti), seksikäs nainen, ai niin ei voi tässä yhteydessä ehkä kuitenkaan sanoa. Voi sitäpaitsi kuulostaa irvokkaalta jos sattumoisin elää 95-vuotiaaksi ja viettää 10 viimeistä vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla.

3 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Mikähän siinä on, että tuntuisi vähän erikoiselta lukea etukäteen nekrologinsa ja ehdottaa siihen muutoksia? Samoin kuin paheksutaan sitä, jos tekee itselleen ruumisarkun kansalaisopistossa ja menee siihen kokeeksi makuulle. (Ja sitten pidetään huvittavina strutseja, jotka työntävät päänsä puskaan kuvitellen olevansa piilossa.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

On huomaavaista rakentaa arkku etukäteen, säästää jälkeenjäävät monilta vaivoilta. Pidin muuten sarjasta "Mullan alla". Minulla on kaksi kautta DVD:nä, en vaan ehdi koskaan katsoa.

Merja kirjoitti...

Olen kuullut, että monista kuuluisuuksista on nekrologit lehdissä jo etukäteen valmiiksi kirjoitettuna, että sitten kuoleman tapahtuessa saadaan teksti kiireesti julkaistua. Joskus on kyllä käynyt niinkin, että uutinen kuolemasta on ollut "lievästi ennenaikainen" ja nekrologi julkaistu henkilön vielä eläessä. Ei siis ole ollenkaan hassumpi ajatus kirjoittaa nekrologi etukäteen - aina voi sitten viilata, lisäillä ja jopa hyväksyttää asianosaisella - niin kauan kuin lukunäkö on tallella.
Tuosta arkkuasiasta; parempi olisi ehkä askarrella uurna. Meille ei varmaan riitä enää tonttimaata hautuumalla ja uurnan säilytys kirjahyllyssä on ongelmatonta.