tiistai 16. elokuuta 2011

Mannavelli

M elvytettiin menestyksekkäästi, onnistunut resuskitaatio sairaalan ulkopuolella on harvinainen. Hän kertoi, että ensimmäinen muistikuva heräämisen jälkeen oli se, että hoitaja juotti hänelle mannavelliä nokkamukista. Mikään ei koskaan ollut maistunut yhtä hyvältä. Myöhemmin tehtiin onnistunut ohitusleikkaus. M kertoi, että toimenpiteen jälkeen kaikki maistui happamalta. Torikahvilassa munkki ja kahvi olivat pahan makuisia, M katseli muita pöydässä istuvia ja ihmetteli, miksi he näyttivät tyytyväisiltä. Nyt kaikki maistuu taas ihan normaalilta.

Positiivinen ajattelu on muotia. Lehdessä käskettiin kirjaamaan kymmenen positiivista asiaa elämästä. Yhdeksän löytyi kohtalaisen helposti, kymmenettä jouduin jonkun tovin tiristelemään. Sitten keksin, että minulla ei ole jalkasientä, joka on mielestäni ikävä vitsaus. Tarkistin vielä huolellisesti varpaanvälini, jotka hohtivat puhtautta ja terveyttä. Varpaanvälini näyttävät kaksikymmentä vuotta nuoremmalta kuin ikäni edellyttäisi. Olen onnellinen ihminen, sillä minulla on täydelliset varpaanvälit.
Luin Marisha Rasi-Koskisen esikoisromaanin Katariina. Kirjailija on kirjoitusryhmässämme, joten olen hieman päässyt seuraamaan kirjan syntyä. Hän on tuonut pätkiä kokonaisuudesta luettavaksemme. Olen kokenut ne synkeiksi ja osittain torjunut tekstin, sillä se on ahdistanut minua. Nyt kun luin koko romaanin, niin pidin siitä kovasti. Se mitä koin liian synkeäksi saa merkityksensä kokonaisuudesta, joka on kekseliäs. Mielestäni Katariina on erinomainen esikoisromaani.


Ei kommentteja: