torstai 29. maaliskuuta 2012

Kertusta tulee runoilija

Parahin emäntäni,

Kiitos, että hankit minulle uutta revittävää. Aloinkin jo kyllästyä nojatuoleihin, ne eivät enää antaneet riittävästi haastetta terhakoille kynsilleni. Uusi raapimiskohde on kylläkin tylsän neliskanttinen, liian helppo minun taidoilleni. Pidät usein koipiasi neliön päällä, jollloin repimisestä on pakko pidättäytyä. Vaikuttaa siltä, että olet siirtymässä horisontaalisesta asennosta vertikaalisempaan.

Olen muuttanut mieltäni, en tähtääkään lääkäriksi. Lahjakkuuteni menisi hukkaan tuossa tylsässä, porvarillisessa ammatissa. Et yllättyne, kun kerron ryhtyväni runoilijaksi. Harjoittelen jo apurahakaavakkeiden täyttöä. Pieneksi kutistuneessa perheessämme tulee jatkossa olemaan selkeä työnjako: sinä hankit elannon, siivoat ja tarjoilet minulle raksuja, minä riivin huonekalukankaita, teen ajatustyötä ja kirjoitan runon silloin ja toisen tällöin, inspiraatiotilani mukaan. Pääset mukaan runokirjani julkkareihin, jos et nolaa minua. Tovottavasti osaat pysyä viinin litkimisessä kohtuudessa (ehdotan korkeintaan viinilasillista, tarjolla on kuitenkin latteaa tölkkiviiniä).

Yllä on kuva rakentamastasi pesästä. Sisustamisesi alkoi saamastasi matosta (maton päätyjen purkamisesta olin alkuun kohtalaisen innostunut), jonka jälkeen kaikki on pitänyt yrittää sovittaa maton väreihin. Huonekalut on joko saatu tai löydetty, sohva ja raapimisneliö ovat ainoat ostamasi huonekalut.

Ei sinun tarvitse olla seuranani. Runoilija tarvitsee yksinäisyyttä. Sinä voit lähteä kirjastolle, ei siellä norkumistasi kukaan noteeraa. Kerroit, kuinka kirjastoa esiteltiin ulkomaalaiselle ryhmälle. "Jotkut tulevat tänne heti kun kirjasto avataan ja poistuvat kun se suljetaan. Saavat olla, jos eivät häiritse. Eräs asiakas yritti ostaa kirjastonhoitajalta junalippua, eikä meinannut millään uskoa, ettei oleskellut rautatieasemalla."

Sinä ymmärrät toistaiseksi, että asema on kosken toisella puolella, eikä siellä ole leppoisasti naukuvaa lainausautomaattia (lasten automaatti), ainoastaan naukumattomat lippuautomaatit. Voisi virkistää, jos lippuautomaatti naukaisisi ponnistaessaan Tampere-Pieksämäki lipun maailmaan.

Ihan näin ystävyydellä: ei se ensi viikon esitelmä itsestään valmistu.

Kunnioittaen,
kissasi Kerttu

Ei kommentteja: